»Hänen syyllisyyttään ei käy epäileminenkään», Klodius huomautti yliolkaisesti. »Ja kun tämäntapainen raskas rikos tutkitaan ennen tavallisia pikkurikkomuksia, ehtii tuomio langeta jo ennen amfiteatterikilpailuja.»
»Kilpailuja! Suuret jumalat!» Diomedes huudahti kauhusta värähtäen. »Ei suinkaan häntä tuomita pedoille viskattavaksi — niin nuorta ja rikasta!»
»Niin käy, mutta hänhän onkin kreikkalainen. Jos hän olisi roomalainen, löydettäisiin tuhansittain lieventäviä seikkoja. Tuollaisia muukalaisia voi kyllä heidän onnensa päivinä sietää, mutta onnettomuuksien heitä kohdatessa emme saa unohtaa, että he oikeastaan ovat orjia. Me, ylhäissyntyiset, olemme tosin aina helläsydämisiä; ja hänen kohtalonsa tulisi aikalailla siedettäväksi, jos me saisimme hänet tuomita, ja mitä on, meidän kesken sanoen, joku Isiksen pappi? — mitä Isis itse? Mutta roskaväki on taikauskoista; se vaatii verta pyhänsä häväisemisestä. On vaarallista olla mukautumatta yleiseen mielipiteeseen.»
»Entä se jumalankieltäjä — kristitty, natsarealainen tai mikä hänen nimensä on?»
»Oh, se koira rukka! Jos hän uhraa Kybelelle tai Isikselle, niin hänet armahdetaan. Ellei, niin tiikeri hänet saa. Melkein luulen niin käyvän, mutta tuomio sen asian ratkaisee. Me puhumme, vaikka uurna vielä on tyhjä. Ja kreikkalainenkin voinee välttää oman kirjaimistonsa kuolemaa uhkaavan Th:n.[78] Mutta tarpeeksi jo tästä ikävästä asiasta. Kuinka ihana Julia jaksaa?»
»Kiitos, hyvin.»
»Tervehdykseni hänelle. Mutta kuuntele! Tuo ovi narisee saranoillaan; se on preetorin talo. Ken sieltä tulee? Polluks avita, sehän on egyptiläinen! Mitä asiaa hänellä lienee julkiselle ystävällemme?»
»Nähtävästi hänellä on ollut jotakin sanottavaa murhasta», Diomedes sanoi. »Mutta mikä lienee ollut rikoksen aihe? Glaukushan aikoi juuri mennä naimisiin murhatun sisaren kanssa.»
»Niinpä kyllä. Jotkut väittävät Apekideen olleen sitä avioliittoa vastaan. Heidän välillään kuuluu olleen ankara torailu. Glaukus oli humalassa — niin, hän oli aivan tajuton, kun hänet maasta nostettiin, ja kuuluu olevan vielä nytkin — viinikö, pelkoko, katumusko, furiatko vai öiset remut sen ovat aiheuttaneet, sitä en tiedä.»
»Mies parka! Onko hänellä hyvä asianajaja?»