13 LUKU.
Orja kysyy oraakkelilta neuvoa. — Joka itsensä sokaisee, sen sokeakin voi pettää. — Kaksi uutta vankia samana yönä.
Kärsimättömänä Nydia odotti yhtä kärsimättömän Sosian tuloa. Vahvistettuaan rohkeuttaan muutamilla täysinäisillä maljoilla parempaa viiniä kuin mitä hän oli pannut tarjolle hengelle, tuo herkkäuskoinen palvelija astui sokean tytön huoneeseen.
»Hyvä, Sosia, oletko valmistunut? Onko sinulla kulho puhdasta vettä?»
»On, mutta minä vapisen hieman. Oletko varma, etten näe haamua? Olen kuullut kerrottavan, etteivät sellaiset herrat ole erin kauniita eivätkä liioin kohteliaita.»
»Rauhotu! Ja oletko jättänyt puutarhan portin auki?»
»Kyllä; ja sen pieleen panin pienelle pöydälle kasan pähkinöitä ja omenoita.»
»Hyvä on; ja portti on nyt niin auki, että henki pääsee helposti kulkemaan?»
»Aivan varmaan.»
»No niin, avaa nyt tuokin ovi — aivan selälleen. Ja nyt, Sosia, anna minulle lamppu!»