»En ole ainakaan mikään hävytön aristokraatti», Pansa vastasi ylväin elein.
»Olisi todella ollut vaarallista eläintaistelujen aattona armahtaa rikoksellisia. Jos minua joskus Rooman kansalaisena syytetään rikoksesta, niin rukoilen Jupiteria, ettei viviariassa silloin ole yhtään villipetoa tai että vankila on täpötäynnä pahantekijöitä.»
»Ja», muuan kysyi, »miten on käynyt sen tyttörukan, joka Glaukuksen piti naida? Leskenä ennenkuin emäntänä — se on kovaa!»
»Oh», Klodius vastasi, »hän on hyvässä turvassa holhoojansa Arbakeen talossa. Tietystikin hän haki tältä suojaa kadotettuaan yhtaikaa sekä rakastajan että veljen.»
»Suloisen Venuksen kautta, Glaukuksella oli menestystä naisten parissa!
Sanovat rikkaan Juliankin olleen häneen rakastuneen.»
»Turhanaikaista juorua, ystäväiseni», Klodius vastasi rehennellen. »Olin eilen hänen luonaan. Jos hänessä onkin ollut joskus hellempiä tunteita Glaukusta kohtaan, saan kehua lohduttaneeni häntä.»
»Ettekö tiedä, toverit», Pansa sanoi, »että Klodius jo kauan on Diomedeen talossa puhallellut tulisoihtuun? Se syttyy pian, ja kohta se palaa iloisena Hymenen alttarilla.»
»Onko niin?» Lepidus virkkoi. »Mitä! Klodius avioliittoon? — Hyi!»
»Ei hätää», Klodius vastasi. »Vanha Diomedes on tyytyväinen voidessaan tyttärensä naittaa ylhäissyntyiselle miehelle ja viljelee sentakia jo runsaasti sestertioita. Saatte nähdä, etten niitä sulje atriumiin. Koittaa päivä, jonka Klodiuksen ystävät saavat merkitä valkoisella, päivä, jolloin Klodius nai rikkaan perijättären.»
»Sanotko niin?» Lepidus huudahti. »Tule, täysinäinen malja ihanan
Julian terveydeksi!»