Kaduilla oli autiota ja tyhjää. Hän saapui pian Sallustuksen taloon. Ovenvartija käski hänen jättää kirjeen hänelle ja mennä sitten tiehensä, sillä Sallustus oli niin murheissaan Glaukuksen kuolemantuomiosta, ettei häntä nyt saanut kukaan häiritä.
»Mutta olen vannonut jättäväni kirjeen hänen omiin käsiinsä — niin että minun täytyy päästä sisään!» Ja kun Sosia kokemuksesta tiesi, että Kerberus on juomarahoilla lahjottavissa, pisti hän puolen tusinaa sestertioita ovenvartijan kouraan.
»Hyvä», tämä virkkoi sovinnollisempana. »Voit astua sisään, jos haluttaa. Mutta sanoakseni totuuden, hän on juonut itsensä tukkihumalaan. Se on hänen tapansa, kun hänelle tapahtuu jotakin ikävää. Hän laitattaa herkullisen illallisen, parhaat viinit eikä lopeta, ennenkuin kaikki on mennyt kurkusta alas — paitsi viini.»
»Erinomainen tapa — suurenmoinen! Ah! Kelpaa rikkaitten rehkiä! Jos olisin Sallustus, laittaisin niin, että joka päivä olisi jotakin murehdittavaa. Mutta puhu joku hyvä sana puolestani atriensikselle — näen hänen tulevan.»
Sallustus oli liian surullisella tuulella kutsuakseen tovereita luokseen. Hän oli myöskin liian murheellinen juodakseen yksinään. Hän oli sentähden kutsunut huoneeseensa suosimansa vapautetun orjan, ja tuskinpa koskaan on oudompaa illallisjuhlaa vietetty. Silloin tällöin tuo hyväntahtoinen epikuurolainen huoahti, pyyhki silmäkulmastaan kyynelen ja kävi sen jälkeen kaksinkertaisin innoin uuteen ruokalajiin käsiksi tai antoi täyttää uudelleen juomasarvensa.
»Hyvä mies», hän virkkoi toverilleen, »se oli inhottava tuomio — ohhoo! Ei hullumpaa lintua, mitä? Glaukus parka! Minkälaiset hirveät käpälät sillä leijonalla on! Ah! Ah! Ah!»
Sallustus huoahti äänekkäästi — mutta mahanytkähdykset keskeyttivät sen äkkiä.
»Ota vielä malja lisää», vapautettu sanoi.
»Se oli liian kylmä ajatus; mutta kuinka kylmää Glaukuksella nyt lieneekään! Sulje huomenna talo — ei kukaan saa mennä ulos! Ei kukaan minun väestäni saa olla huomenna arenan leikkejä kunnioittamassa. Ei kukaan!»
»Kulaus tätä falernolaista — suru vallan sortaa sinut. Jumalat auttakoot — palanen tätä kuoriaiskakkua.»