»Hänen rakastajansa», Glaukus virkkoi, »tietysti huolehtivat siitä, ettei hän nälkää näe; ja raha pian hankittu on yhtä pian menetetty.»
»Hänen rakastajansa — siinäpä arvoitus onkin! Ionessa on vain yksi paha vika — hän on siveä. Koko Pompeiji on maassa hänen edessään, mutta hänellä ei ole rakastajaa; hän ei tahdo liioin mennä naimisiin.»
»Ei rakastajaa?» Glaukus toisti.
»Hänellä on Vestan mieli, mutta Venuksen vyö.»
»Mikä sattuva vertaus», varjo tokaisi.
»Ihmettä!» Glaukus huudahti. »Saanko häntä koskaan nähdä?»
»Vielä tänä iltana», Klodius sanoi, »mutta emmekö voisi —», hän jatkoi ravistellen jälleen noppapussia.
»Olen valmis», kohtelias Glaukus vastasi. »Pansa, käännä kasvosi muualle!»
Lepidus ja Sallustus menivät »kruunua ja klaavaa», ja varjo katseli, kun Glaukus ja Klodius vakavina syventyivät noppapelin vaihteluihin.
»Polluks avita», Glaukus huudahti, »jo toisen kerran olen heittänyt caniculaen» (matalin heitto).