»Koettakaa ainakin.»
Jonkun hetken perästä virkailijat, jotka olivat vieneet tajuttoman gladiaattorin pois, palasivat hyvin vakavan näköisinä. He pelkäsivät Tetraideen henkeä; joka tapauksessa hän oli nyt aivan kykenemätön esiintymään arenalla.
»Siinä tapauksessa», Pansa sanoi, »Lydon astukoon subdititiuksena ensimäisen haavottuneen tilalle taistelemaan voittajan kanssa.»
Kansa riemuitsi tästä määräyksestä. Sitten oli taas kaikki hiljaista, kunnes rummut alkoivat pöristä. Neljä muuta gladiaattoria asettui nyt taisteluvalmiina vastakkain.
»Tunnetko nuo roomalaiset, Klodius? Ovatko he kuuluisia gladiaattoreja vai ovatko he vain ordinareja?»
»Eumolpus käyttelee miekkaansa varsin taitavasti, Lepidus ystäväni. Nepimusta, pienempää miestä, en ole koskaan nähnyt; mutta hän kuuluu olevan keisarillisen fiskalin[97] poika ja on käynyt hyvää koulua. Epäilemättä siitä tulee jännittävä ottelu, mutta en halua, enää vetoja lyödä, en kuitenkaan voi kadottamiani rahoja voittaa takaisin. — Minulla ei ole nyt onnea. Kirottu Lydon! Kuka olisi uskonut, että hän oli niin taitava tai niin onnen suosima.»
»Hyvä on, Klodius, tahdon armahtaa sinua ja uskallan vedon kanssasi näistä roomalaisista.»
»No, kymmenen sestertiaa Eumolpian puolesta?»
»Mitä! ja Nepimus on vasta vähän aikaa esiintynyt? Ei, ei, se ei kävele.»
»Hyvä — kymmenen kahdeksaa vastaan.»