»Jos niin käy, niin jumalat auttakoot! minun täytyy huutokaupata kaikki pronssini. Olen Tetraideen puolesta lyönyt vetoja 100 sestertian arvosta.[96] Haha! Hän on jälleen iskenyt. Tuo oli taitava lyönti, se on murskannut Lydonin olkapään. Paremmin Tetraides, paremmin!»
»Mutta eipä Lydonkaan ole masentunut. Polluks avita! kuinka hyvin hän ottelee. Kas, kuinka taitavasti hän välttää noita moukarimaisia nyrkkejä — hypähtäen sinne tänne — kaarrellen vihollisensa ympäri. Ah, Lydon parka! Taas häneen sattui.»
»Kolme yhtä vastaan Tetraideen puolesta. Mitä sanot, Lepidus?»
»Hyvä, 9 sestertiaa kolmea vastaan, olkoon menneeksi! Mitä! Taas Lydon! Hän pysähtyy — vetää henkeään. Jumalat auttakoot, nyt hän makaa maassa. Ei — hän on jälleen pystyssä. Kelpo Lydon! Tetraides on rohkea — hän nauraa hohottaa — hän hyökkää.»
»Narri — menestys sokaisee hänet — hänen pitäisi olla varovampi.
Lydonin katse on kuin ilveksen!» Klodius päästi hampaittensa raosta.
»Haa, Klodius! Näitkö tuota! Miehesi horjuu! Toinen isku — hän kaatuu — hän kaatuu!»
»Maa hänet nielköön. Hän on jälleen jaloillaan, mutta verta valuu hänen kasvoistaan.»
»Ukkonen ja salama! Lydon voittaa. Katso, kuinka hän ahdistaa vihollistaan! Tuo isku ohimolle olisi häränkin nutistanut! Hän on voittanut Tetraideen. Tämä kaatuu jälleen — hän ei voi nousta enää — habet! — habet!»
»Habet!» Pansa toistaa. »Viekää hänet pois ja antakaa heille varukset ja miekat.»
»Jalo editori», virkamies sanoi, »pelkäämme, ettei Tetraides toviin toivu, mutta saammehan nähdä.»