»On sääli, että se kävi niin pian — se oli liian vaivatonta», Fulvian leski valitteli.
»Niin — en minäkään ollenkaan sääli Berbiksiä. Jokainenhan näki, että Nobilior teki vain valehyökkäyksen. Kas, nyt he solmivat nuoran hänen ruumiinsa ympärille — he laahaavat sen spoliariumiin — nyt sirotetaan hiekkaa kentälle! Pansa ei mitään niin raskaasti valittele kuin sitä, ettei hän ole kyllin rikas peittääkseen arenan hohtavalla suolalla ja sinooperilla, kuten Neeron tapana oli tehdä.»
»Hyvä, jos ottelu olikin lyhyt, seuraa sitä pian toinen. Kas nyt kaunis Lydon ystäväni astuu arenalle — ja verkkomies — ja miekkailija. Oh, suurenmoista!»
Nyt oli arenalla yhtaikaa kuusi gladiaattoria. Niger ahdisteli verkkoinensa Sporusta, jolla oli kilpi ja lyhyt miekka. Lydon ja Tetraides, kumpikin miltei alasti, ohut vyö vain kiersi heidän lanteittensa ympäri, kummallakin kädessä raskas kreikkalainen kestus; ja kaksi roomalaista gladiaattoria, täydellisissä teräsvaruksissa, suurine kiipineen ja terävine miekkoineen.
Kun Lydonin ja Tetraideen välinen ottelu oli vaarattomampaa kuin muut kamppailut ja kun he siirtyivät arenan keskelle, jäivät muut aivankuin yhteisestä sopimuksesta paikoilleen nähdäkseen, kuinka tämä taistelu ratkeisi ja odottaakseen, että kestuksen jälkeen otettaisiin esille tuhoavammat aseet, jolloin hekin alottaisivat taistelun. He seisoskelivat aseisiinsa nojaten ja erillään toisistaan ja seurasivat leikkiä, joka huolimatta siitä, ettei se ehkä ollut kyllin verinen miellyttääkseen joukkoa, silti oli omansa herättämään ihailua, sillä sehän oli peräisin pompeijilaisten omasta kotimaasta, Kreikasta.
Ensi silmäykseltä nämä kaksi taistelijaa näyttivät toistensa vastakohdilta. Tetraides ei tosin ollut Lydonia rotevampi, mutta hän painoi huomattavasti enemmän; hänen lihaksensa olivat painuneet lihan sisään, sillä kun yleisesti luultiin, että kestustaistelijan täytyy olla lihava, jos mieli voittaa, oli Tetraides taipumustaan lihota vartavasten edistänyt. Hänen hartiansa olivat leveät, raajansa paksut, lihaksiset ja jonkun verran sisäänpäin vääntyneet, tavalla, joka kyllä tinkii kauneusvaatimuksista, mutta lisää samalla voimaa ja tukevuutta. Mutta Lydon, joka oli solakampi ja laihempi, oli kaunisvartaloinen ja sopusuhtaisesti kehittynyt mies, ja tarkka tuntija saattoi heti huomata, että vaikka hänellä ei ollutkaan sellaista lihaskasaa kuin hänen vastustajallaan, hänen lihaksensa sen sijaan olivat harjaantuneet — raudankovat ja kiinteät. Ja mitä häneltä lihavuutta puuttuikin, sen korvasi hänen nopeutensa ja alotekykynsä; ja hänen päättäväisten kasvojensa ylväs hymy, joka oli vastakohtana hänen vihollisensa tylsälle välinpitämättömyydelle, antoi uutta vakuutusta niille, jotka olivat hänen puolellaan ja toivoivat hänen voittavan; ja huolimatta heidän ruumiinkokonsa näennäisestä eroavaisuudesta kaikuivat joukon huudot yhtä paljon Lydonin kuin Tetraideen puolesta.
Joka on tutustunut nykyaikaiseen nyrkkeilyyn — ja siis tietää, kuinka voimakkaita ja vaarallisia iskuja voi ihmisnyrkillä antaa, kun sen taitavasti tekee — käsittää helposti, kuinka paljoa tehokkaammiksi iskut käyvät, kun käsivarsi on kyynäspäähän asti ympäröity paksuilla nahkahihnoilla, jotka ranteen kohdalla on vahvennettu paksulla rautalevyllä ja lyijykuulilla. Mutta minkä piti taistelun viehättävyyttä lisätä, se olikin omansa sitä vähentämään: sillä tällainen ottelu ei voinut kestää kauaa. Muutama onnistunut, taitavasti sijotettu isku riitti vaijentamaan vihollisen, ja taistelu ei sentähden useinkaan kehittynyt sellaiseksi tarmon, voiman ja lujan kestävyyden näytteeksi, jonka teknillisenä nimenä nykyisin on pluck, jossa tulee kysymykseen suurempi taito ja joka kohottaa taistelun tuskallista nautintoarvoa ja herättää katselijassa suurempaa mieltymystä voittajaan.
»Pidä varasi!» Tetraides murahti lähestyen hiljaa vihollistaan, joka kiersi piirissä hänen ympärillään eikä peräytynyt.
Lydon vastasi vain halveksivasti väläyttäen teräviä silmiään. Tetraides iski, se oli kuin moukarinisku alasimelle. Lydon lysähti äkkiä polvilleen, isku suhahti hänen päänsä yli. Aivan yhtä tulokseton ei ollut Lydonin hyökkäys: nopsasti hän oli jaloillaan ja sivalsi kestuksellaan aimoiskun vastustajansa leveään rintaan. Tetraides horjahti — kansa riemuitsi.
»Sinulla on tänään onneton päivä», Lepidus sanoi Klodiukselle, »olet yhden vedon jo hävinnyt ja kohta menetät toisen.»