»Veljesi?» Glaukus sanoi. »En ole häntä vielä nähnytkään. Vain sinua ajatellessani en ole ketään muuta muistellut, muutenhan olisin jo tiedustellut, eikö se nuorukainen, jonka mukana minut jätit Napolissa Minervan temppelin edustalla, eikö se ollut sinun veljesi.»
»Oli.»
»Ja hän on nyt täällä?»
»Niin on.»
»Pompeijissa eikä alati sinun luonasi! Mahdotonta!»
»Hänellä on muita tehtäviä», Ione sanoi surullisena. »Hän on Isiksen pappi.»
»Niin nuorena; ja mikäli tiedän se toimi on varsin ankaraa», lämminsydäminen Glaukus virkkoi kummastellen ja säälien. »Mikä hänet siihen sai?»
»Hän on aina ollut intoileva uskonnollisissa haaveiluissaan. Ja erään egyptiläisen — ystävämme ja suojelijamme — kaunopuheisuus herätti hänessä hartaan halun uhrata elämänsä kaikkein salaperäisimmän jumalattaremme palvelukseen. Ehkä juuri hänen ylitsevuotava intonsa löysi tuon papiston ankarissa säännöissä hänelle sopivan toimialan.»
»Eikä hän kadu valintaansa. Toivon hänen olevan onnellisen.»
Ione huokasi ja peitti hunnulla kasvonsa.