Ostakaa kukkia, ostakaa!
Oon kaukaa sokea tyttönen.
He kertoi, ett' ihana ompi maa;
Nää kukat on kauneimmat lapsista sen.
Ne sorjiksi suokaa jäädä näin,
Elon purppuran säilyttää!
Näet äitinsä helmasta äskettäin
Mä raikkaina poimin nää.
Tuulen lempeät henkäilyt,
Hellät ja armahat hyväilyt
Hehkuvat katseistaan.
Sen suukkoset huulia heljentää,
Ja hentoja poskia kyyneltää;
Myös itkevi äiti armas tuo.
Ja kysyvän katsellen kauas luo,
Ja syömensä sykkivi oottaen,
Ja lapsia kotihin kutsuen,
Ja helmet, jotk' enin hohtavat,
Emon hellän kaipuusta kertovat;
Oi, nää ei he toisiaan.

2.

Teill' ompi maailma valkeuden,
Missä lemmetär lausuvi silmäyksin;
Yön mailta on sokea neitonen,
Kaikk' on hälle kaikua tyhjää yksin.

Kuni tuonelan tienoita käyn,
Surun virroilla viivyttäyn;
Mä varjojen ohitse kiitävän kuulen,
Soi äänensä mullen kuiskeesta tuulen,
Kuin muotoja nähdä mä kalpaankaan!
Kädet niille mä ojennan lempivät;
Vain äänet vastahan väikkyvät,
Elo aaveita mullen on vaan.

Tulkaa, tulkaa, ostakaa!
Kuulkaa, nuo kaunot huokajaa,
— Näet ääni on heillä myös —:
»Tytön sokean henkäilyn konsa kohtaa
Nää hehkeät ruusut, ne pelkoa hohtaa.
Valon lapset herkkiä on.
He pelkää impeä varjoston;
Pois sokean käsistä kaipajamme,
Me katseita kirkkaita kaihoamme.
Yöt' emme me lemmi lain.
Näimme päivyen katseissa kulkijain.
Oi, kukkia ostakaa!

»Haluan tuon orvokkikimpun, kaunis Nydia», Glaukus sanoi työntyen joukon läpi ja pudotti kourallisen pikkurahaa koriin. »Äänesi on viehättävämpi kuin koskaan.»

Sokea tyttö säpsähti kuullessaan atenalaisen äänen. Laulu lakkasi äkkiä, ja veri syöksyi hänen kaulalleen, poskilleen ja ohimoilleen.

»Olet siis palannut!» hän virkkoi matalalla äänellä ja toisti ikäänkuin itsekseen: »Glaukus on palannut.»

»Niin, lapseni, olen ollut Pompeijissa jo viisi päivää. Puutarhani kaipaa kuten ennenkin hoitoasi. Toivon, että käyt sitä huomenna katsomassa. Ja muista, että seppeleitä minun talossani sitovat vain kauniin Nydian kädet.»

Nydia hymyili tyytyväisenä, mutta ei vastannut, ja Glaukus erkani joukosta hilpeänä ja huoletonna, kiinnitettyään sitä ennen rintaansa valikoimansa orvokit.