»Tyttö on minulle arvokkaampi kuin painonsa kultaa.»
»Sano hintasi, olen rikas», Glaukus sanoi.
Vanhat italialaiset olivat samanlaisia kuin nykyisetkin — kaikki oli heillä kaupan, saati tuollainen sokea tyttöparka.
»Maksoin hänestä kuusi sestertsiaa, nyt hän on kahdentoista arvoinen»,
Stratonike mutisi.
»Maksan kaksikymmentä. Lähtekäämme heti viranomaisten luo ja sitten saat tulla noutamaan rahat kotoani.»
»En olisi tyttöä myynyt sadastakaan», Burbo vetistellen virkkoi, »ellen olisi tehnyt jalon Klodiuksen mieliksi. Ja sinä tahdot kai Pansalle puhua amfiteatterin designatorin paikasta, jalo Klodius. Se on varsin sopiva toimi minulle.»
»Sinä saat sen», Klodius vakuutti ja lisäsi kuiskaten Burbolle: »Tuo kreikkalainen voi olla sinun onnesi. Rahaa vuotaa hänestä kuin seulasta. Merkitse tämä päivä valkealla liidulla, Priamukseni!»
»An dabis?» Glaukus sanoi käyttäen tavallisia ostajan sanoja myyjälle.
»Dabitur, Burbo vastasi.
»Kuinka, saan siis lähteä kanssasi — sinun kanssasi? Oi, mikä onni!»
Nydia saneli miltei itsekseen.