»Kotimaasi?»
»Olympoon maa — Tessalia.»
»Sinusta tulee minulle rakas ystävä», Ione virkkoi hyväillen, »sillä sinä olet melkein kuin heimolaisiani. Mutta, minä pyydän, älä seiso kauempaa kylmällä ja sileällä marmorilla. Kas niin! Nyt voin sinut hetkeksi jättää.»
Ione kirjotti:
»Ione tervehtii Glaukusta — Tule luokseni, Glaukus! Tule huomenaamulla! Minä olen ollut väärässä, mutta minä tahdon kertoa sinulle kaikki, mistä sinua on syytetty. Älä pelkää enää egyptiläistä — älä pelkää ketään! Sinä luulit liian paljon sanoneesi. Ah! Minä tein sen näissä parissa sanassa. Hyvästi!»
Kun Ione palasi kirjeineen, jota hän ei ollut edes läpilukenut (tavallista lemmen kiirettä ja arkuutta!), nousi Nydia paikaltaan.
»Sinä olet kirjottanut Glaukukselle?»
»Olen.»
»Ja kiittääkö hän sanantuojaa, joka kirjeesi hänelle antaa?»
Ione unohti, että hänen toverinsa oli sokea. Hän lehahti punaiseksi ja vaikeni.