»Kuka kutsuu?» sanoi matala ja suruvoittoinen ääni.
»Muuan, jolla on tärkeitä tietoja annettava eräälle järjestönne jäsenelle. Olen tullut selittämään enkä vastausta hakemaan.»
»Kenen kanssa tahdot haastella? Hetki ei ole sopiva neuvotteluihin.
Mene, älä häiritse minua. Yö on jumalille pyhitetty, päivä ihmisille.»
»Olen tuntevinani äänesi! Sinua juuri etsin. Olen sinun ennenkin kuullut puhuvan. Oletko pappi Apekides?»
»Olen», pappi vastasi poistuen alttarilta ja lähestyi aitausta.
»Sinä se olet! Jumalten olkoon kiitos!»
Viitaten kädellään hän antoi orjalle merkin mennä loitommalle; tämä totteli, sillä hän luuli, että tyttö oli tullut temppeliin suorittamaan joitakin taikauskoisia menoja, ehkä Ionen turvaksi; hän istahti eräälle kivelle jonkun matkan päähän puhujista.
»Hiljaa!» Nydia kuiskutti nopeasti ja matalalla äänellä. »Oletko ihan varmaan Apekides?»
»Jos minut tunnet, voithan itse nähdä minun piirteistäni.»
»Olen sokea», Nydia vastasi. »Minä näen vain korvillani ja ne sinut tuntevat. Mutta vanno, että olet Apekides!»