"Rienzi, tänäpäivänäkö?"
"Niin, kuule kelloa — kuule torventoitotusta. Kuulenpa valkean sotaorhini kärsimättömänä tömistelevän! Suutele minua, Ninani, ennenkuin varustaun voittoon — maltappas — lohduta Irene-rukkaa, älä laske häntä näkyviini — hän itkee sitä, että viholliseni ovat hänen ylkänsä heimoa; en voi kestää hänen kyyneleitänsä, olen vaalinut häntä hänen kätkyessään. Tänä päivänä pysyköön heikkous poissa hengestäni! Konnat, kaksinkertaiset valapatot! Kesyttymättömät hukat — kohtaanko kerrankin teidät miekka miekkaa vastaan? Pois, suloinen Nina, Irenen luokse! Adrian on Neapelissa, ja vaikka hän olisi Roomassa, Irenen lemmitty on pyhä, olkoon hän sata kertaa Colonna." Tribuuni lähti pukuhuoneesensa, missä paaschit ja kamaripalvelijat odottelivat, hänen sota-asunsa valmiina. "Kuulin vakoojiltamme", sanoi hän, "että he ovat porttiemme edustalla ennen puolta päivää — neljätuhatta jalkamiestä, seitsemänsataa ratsastajaa. Antakaamme heille kunnon tervetulijaiset, hyvät herrat. Mitä, Angelo Villani, sievä paaschini, miksikä et ole emäntäsi luona?"
"Tahtoisin mielelläni nähdä, kuinka sotilas varustautuu Roomaa puolustamaan", sanoi poika, poikamaisen mahtipontisena.
"Jumala sinua siunatkoon, lapseni, niin puhuu Rooman oikea poika!"
"Ja signora sanoi että pääsen hänen turvajoukkonsa mukana porteille, kuulemaan uutisia —"
"Ja voitonsanaa saattamaan — pääset. Mutta älköön laskettako sinua nuolten kantomatkan piiriin. Mitä, Pandulfoni, sinä sotisovassa?"
"Rooma tarvitsee joka miehen", sanoi porvari, jonka heikkoja hermoja yleinen innostus oli karaissut.
"Niin — ja minä olen jälleen ylpeä siitä että olen roomalainen. Nyt, hyvät herrat, ylleni dalmaticum: tahtoisin, että jokainen vihollinen tuntisi Rienzin, ja, sotajoukkojen Jumala auttakoon, taistellessani keisarillisen kansan etupäässä, minulla on oikeus keisarilliseen vaatteukseen. Ovatko munkit valmiina? Porteille marssiessamme laulettakoon juhlallista hymniä — niin läksivät esi-isämme taisteluun."
"Tribuuni, Johan di Vico on saapunut puolustamaan buono statoa sata ratsumiestä muassaan."
"Onko! — Sitten on Herra pelastanut meidät yhdestä vihollisesta ja suonut tyrmillemme petturin! — Anna tänne tuo lipas, Angelo. — Niin — ole tarkkaavainen! Pandulfo, lue tämä kirje."