"Sitten, — mitäpä jos — (minä vaan nöyrästi esittelen) — mitäpä jos antaisitte senaattorille virkaveljen! — se ei ole hänelle solvaus. Eipä siitä kauvoja ole kun Colonna, joka oli senaattorina, sai virkaveljekseen Bertoldo di Orsinin."
"Älykkäin varokeino", huusi Vivaldi. "Ja missä olisi virkaveli,
Pandulfo di Guidon vertainen?"
"Viva Pandulfo di Guido!" kiljuivat vieraat ja taas maljat tyhjenivät pohjia myöten.
"Ja jos tässä korealla puheella voin vaikuttaa senaattoriin (tiedättehän että hän on minulle rahoja velkaa — veljeni ovat palvelleet häntä), käskekää Walter de Montrealea."
"Mutta jos koreat puheet eivät auta?" sanoi Vivaldi.
"Suuri Komppania — (huomatkaa, te olette neuvosmiehiä) — Suuri
Komppania on tottunut rientomarsseihin!"
"Viva Fra Moreale!" huusivat Bruttini ja Vivaldi yht'aikaa. "Terve ystäväni kaikki", jatkoi Bruttini, "terve ylimykset, Rooman vanhat ystävät, Pandulfo di Guido, senaattorin uusi virkaveli, ja Fra Moreale, Rooman uusi podesta!"
"Kellonsoitto on tauonnut", sanoi Vivaldi, laskien maljansa pöydälle.
"Taivas rosvoa armahtakoon!" lisäsi Bruttini.
Tuskin oli hän nuot sanat sanonut, kun kolme kolausta kuului ovelta — vieraat katsoivat kummastellen toisiinsa.