"Senaattori", sanoi hän hiljaa, "saanko puhua kanssanne tuokion kahdenkesken?"
Neuvosmiehet katsahtivat ylös. "Herrani", kuiskasi heistä vanhin, "epäilemättä hänellä on aseita kätkettynä — ei ole häneen luottamista."
"Vangittu", vastasi Rienzi hetken vaitiolon päästä, "jos armoa anot, on pyyntösi turha ja apulaisiltani minä en mitään salaa. Sano pois sanottavasi!"
"Mutta kuulkaa", sanoi vangittu laskien käsivartensa ristiin, "se ei koske minun henkeäni, vaan Rooman menestystä."
"Sitten", sanoi Rienzi muuttunein äänin, "on pyyntösi myönnetty. Liittäös rikkomukseesi salamurhan aikeet, mutta Rooman hyväksi minä uhmaisin suuremmatkin vaarat."
Niin sanoen hän viittasi neuvosmiehille, jotka poistuivat ovesta, mistä Villani oli saapunut sisään, ja vartijat peräytyivät salin etäisimpään päähän.
"No, Walter de Montreal, älä vitkastele, aikasi on täpärä."
"Senaattori", sanoi Montreal, "henkeni on teille vähästä arvosta; tullaan sanomaan että velkojanne tuhositte päästäksenne velastanne kuittiin. Määrätkää henkeni hinta, arvostelkaa se valtijaan mukaan, joka floriini teille maksetaan, ja rahastonne täytyy viideksi vuotta. Jos buono stato on teidän hallinnostanne riippuvainen, teidän huolenpitonne Roomasta ei salli teidän kieltää, mitä olen pyytänyt."
"Et tunne minua, rohkea rosvo", sanoi Rienzi ankarana, "kavaluuttasi vastaan saatan olla varuillani ja antaa sen anteeksi, kunnianhimoasi en ikinä. Minä tunnen sinut. Laske kätesi sydämellesi ja sano, jos voisimme vaihtaa paikkaa, sallisitko Rienzinä kaikesta maailman kullasta Walter de Montrealen henkeä ostettavan? Mitä ihmiset menettelystäni päättävät, se on minun kestäminen; omaksi tuomiokseni olkoot silmäni luusimuksesta puhtaat. Minä olen Jumalalle vastuunalainen Roomasta, joka on minulle uskottu. Ja Rooma vapisee niinkauan kuin Suuren Komppanian päällikössä, elää Walter de Montrealen juonitteleva aju ja uskaltava sydän. Mies — mahtava, suuri ja älykäs, hetkesi ovat luetut; päivän koittaessa kuolet!"
Montrealen, senaattorin kasvoihin kiintynyt katse näki että toivo oli ohi; hänen ylpeytensä ja uljuutensa palasivat.