"Anteeksi, signor Cavaliere", sanoi nuorukainen, "puhuttelenko kuuluisaa P. Johanneksen ritaria, Ristin sotilasta ja rosvopäällikköä?"

"Poika, olet rohkea; minä olen Walter de Montreal."

"Olen matkalla sitten, herra ritari, teidän linnaanne."

"Ole rientämättä sinne ennen minua, muuten saatat kerkeästi tulla ajetuksi sieltä tiehesi. Mitä nyt, ystäväiseni!" sanoi Montreal, nähdessään että väkijoukko hänen noita sanoja lausuessaan tunkeutui lähemmäksi sanantuojaa. "Luuletteko minun, joka olen kuninkaita kukistellut, tuhoavan aseetonta poikaa? Hävetkää! tehkää tietä — tietä. Nuori mies, seuraa minua kotiini; olet linnassani yhtä turvassa kuin äitisi sylissä."

Niin sanoen Montreal arvokkaasti lähti verkalleen ratsastamaan kohden linnaansa. Hänen soturinsa kummastellen seurasivat häntä taampana sekä valkovaatteinen sanansaattaja väkijoukon mukana, joka kieltäytyi jättämästä häntä; ja niin suuri oli sen into, että se saattoi häntä tuon peljätyn linnan porteille saakka, ja koko ajan odotteli ulkopuolella, kunnes nuorukaisen palaaminen todistaisi ettei hänelle mitään väkivaltaa ollut tapahtunut.

Montreal, joka kaikkialla muualla uhmasi lakia, mutta omassa naapurustossaan tarkoin noudatti mitättömimmänkin maalaisen oikeutta ja ainakin oli olevinaan köyhien ystävä, kutsui joukon linnan pihalle ja käski palvelijansa tuomaan esiin viiniä ja virvokkeita, kestitsi kunnon munkkeja avarassa salissaan ja vetäytyi sitten pieneen kammioon, jonne hän kutsui sanansaattajan.

"Tästä", sanoi nuorukainen laskien kirjeen Montrealin eteen, "on parhaiten selviävä lähettilästoimeni."

Ritari katkasi silkkinauhan puukollaan ja luki aivan tyynenä kirjoituksen.

"Tribuuninne", sanoi hän lopetettuaan, "on pian perehtynyt valtijaan lakooniseen kirjoitustapaan. Hän käskee minun luopumaan tästä linnasta, ja kymmenessä päivässä suoriutumaan paavin tiluksilta. Hän on kohtelias; tarvitsenpa hiukan aikaa vetääkseni henkeäni ja miettiäkseni tuota esitystä; tehkää hyvin ja istukaa, nuori herra. Suokaa anteeksi, mutta luulinpa hänen saaneen täyden työn omista roomalaisista ylimyksistään, ollakseen hieman suopeampi meille ulkomaalaisille vierailleen. Tapani Colonna —"

"On palannut Roomaan ja tehnyt uskollisuuden valan; Savellit, Orsinit ja Frangipanit ovat kaikki allekirjoittaneet alistumisensa buono statoon."