"Minä en puhu teille, hyvät miehet, ja kunnianarvoisat munkit, jotka kulkevat takananne varsin hyvin tietävät, etten milloinkaan ole loukannut sanansaattajaa enkä pyhiinvaeltajaa."
Munkit lopettivat virtensä ja riensivät saapuville; totta olikin, että Montrealin uskonnollinen hartaus oli aina anteliaasti hankkinut suosion luostarilta, joka sattui hänen harhailevan kotinsa läheisyyteen.
"Poikani", virkkoi vanhin veljistä, "tämä on merkillinen ja pyhä toimitus, ja saatuasi tietää kaikki, olet antava lähettiläälle turvallisuuden vakuutuksen, etkä katkaise hänen tietänsä."
"Yhä enemmän panette kehnon pääni pyörälle", sanoi Montreal kärsimättömästi, "sallikaa nuorukaisen itse puhua puolestaan; minä näen hänen viitassaan Rooman vaakunan ynnä muita salaperäisiä merkkejä, joita en taida selittää, ehkä olenkin perehtynyt vaakunatietoihin, niinkuin aatelismiehen ja ritarin tulee."
"Signor", sanoi nuorukainen arvokkaasti, "tietäkää että olen Cola di
Rienzin, Rooman tribuunin airut, joka olen viemässä kirjeitä monille
Rooman ja Neapelin välillä asuville ylimyksille ja ruhtinaille.
Vaakunat, joita viittaani on kirjaeltu, ovat paavin, kaupungin ja
tribuunin".
"Sinäpä tarvitset lujat hermot vaeltaessasi poikki Campagnan muitta aseitta, kuin tuollainen hopeapuikko kädessäsi!"
"Erehdytte, herra ritari", vastasi nuorukainen rohkeasti, "ja tuomitsette nykyisyyttä entisyyden mukaan; tietäkää ettei ainoatakaan rosvoa piile Campaniassa, tribuunin aseet ovat tehneet kaupungin ympäristön joka polun yhtä turvalliseksi, kuin itse kaupungin pääkadut."
"Ihmeitä puhut."
"Halki metsäin — läpi linnotusten — poikki jylhimpien korpien — väkirikkaimpien kaupunkien keskitse — ovat toverini häiritsemättöminä ja loukkauksetta kuljettaneet tätä hopeaista sauvaa. Mihin ikänänsä tulemme, tuhannet tervehtivät meitä, riemun kyynelet siunaavat sen miehen airutta, joka karkotti ryövärin luolasta, tyrannin linnasta ja turvasi kauppamiehen elinkeinon ja talonpojan hökkelin."
"Pardieu", sanoi Montreal kolkosti hymyillen, "minun tulisi olla kiitollinen minulle osotetusta kohteliaisuudesta. Vielä en ole saanut kuulla tribuunin käskyjä, enkä tuntea hänen kostoansa, ja sentään minun mitätön linnani on juuri P. Pietarin perintötiluksilla."