"Pahin pelkoni on saanut vahvistusta", hän sanoi totisena, "hänellä on kaatuvatauti".[62]
Seuraavana iltana samalla tunnilla Adela kuoli.
VI LUKU.
"Laki, jonka valta teitä pelottaa, pitää kättään päänne päälle; se on lyövä teidät kaikki, ihmiskunta tarvitsee tätä esimerkkiä."
Couthon.
"Oi, ilo ilo! sinä olet tullut taas. Tässähän on kätesi — tässä huulesi. Sano, ettet minua hylännyt toisen rakkauden tähden, sano se uudelleen — sano se aina — ja minä annan sinulle anteeksi kaiken muun!"
"Sinä siis olet minua surrut?
"Surrut! — ja sinä olit niin julmakin, että jätit minulle kultaa — tuossa se on — tuossa — koskemattomana."
"Rakas luonnon lapsi! Kuinka sitten tässä vieraassa Marseillen kaupungissa, olet saanut leipää ja suojaa?"
"Kunniallisesti, sieluni sielu! kunniallisesti, mutta kuitenkin niillä kasvoilla, joita kerran pidit niin kauniina: vieläkö niin pidät nyt?"