"Sinä tulet yhdeksi konventin jäseneksi Painen ja Clootzin keralla[63] — minä toimitan sen kaiken sinulle!" huusi Nicot, taputtaen häntä olalle, "ja Parisi — —"
"Ah, jospa vaan saisin nähdä Parisin!" huusi Fillide iloisesti. Iloisesti! koko tämä aika, kaupunki, ilmapiiri oli iloa täynnä — paitsi missä kuulumaton tuskanitku ja murhanhuuto taivaaseen nousi. Lepää rauhassa haudassasi, kylmä Adela! Ilo, ilo! Ihmisyyden riemujuhlassa lakatkoot kaikki yksityiset surut. Katso, hurja merenkulkija, suuri pyörre vetää sinut kitaansa. Siinä ei löydy yksilöä. Kaikki kappaleet ovat kokonaisuutta. Avaa porttisi, kaunis Parisi, uudelle kansalaiselle. Ottakaa riveihinne, rakkaat tasavaltalaiset, uusi vapauden, järjen ja ihmiskunnan puolustaja! "Mejnour oli oikeassa, hyveen ja urhouden ilmapiirissä, kunniakkaassa taistelussa ihmissuvun puolesta on haamu jälleen vaipuva siihen pimeyteen, mistä se tulikin."
Ja Nicotin kimakka ääni ylisti häntä, ja laiha Robespierre — "tasavallan soihtu, pylväs ja kulmakivi"[64] — hymyili hänelle pahaenteisesti veristyneine silmineen, ja Fillide painoi häntä intohimoisesti hellään syliinsä. Ja hänen noustessaan ja istuessaan, kansankokouksessa tai yöllisellä vuoteellaan, tuo Nimetön, vaikkei hän sitä nähnyt, johti häntä pirullisilla silmillään siihen mereen, jonka aallot ovat verihyytelöä.
KUUDES KIRJA.
Taikausko hylkää uskon.
"Miksi tottelen tätä kehotusta,
Jonka kauhea kuva nostaa hiukseni pystyyn?"
Shakespeare.
I LUKU.
"Sentähden geniot (haltijat) kuvattiin toisessa kädessään malja täynnä seppeleitä ja kukkia, toisessa kädessään ruoska."
Alexander Ross, Mystag. Poet.