"Sinä olet voittanut, ystävä, minä pakenen kanssasi."
"Huomeniltana siis ole valmis. Minä tuon sinulle tarpeelliset puvut."
Ja Glyndon sitten rupesi lyhyesti ja yleispiirtein kertomaan, mitä tietä he lähtisivät ja mitä he olisivat olevinaan. Viola kuunteli, mutta tuskin käsitti sanoja. Glyndon painoi Violan käden sydämelleen ja läksi.
V LUKU.
"Hänen kanssaan kulkivat ylenkatse ja lempi kuin kaksi koiraa vierekkäin."
Ger. Lib. XX, 117.
Glyndon ei huomannut, kun hän talosta kiiruhti pois, että kaksi ihmistä lymyi portin pielessä. Hän näki yhä mustan haamun sivullaan liukuvan, mutta hän ei nähnyt myrkyllisiä, mustasukkaisia naisen silmiä, jotka hänen jälkeensä tuijottivat.
Nicot astui sisään taloon, Fillide seurasi häntä vaieten. Maalari, vanha 'sansculotti' tiesi hyvin, millä kielellä ovenvartijaa oli puhuteltava. Hän viittasi miehelle ja kysyi: "Mitä tämä on, kansalainen? Sinä täällä annat suojaa 'epäillylle'."
"Kansalainen, sinä pelotat minua. Jos niin on, mainitse, kuka."
"Se ei ole mies, se on muukalainen — italialainen nainen, joka asuu täällä."