Muutamia hetkiä hän oli vaiti ja hänen silmänsä harhailivat epäluuloisina katuja pitkin.
"St. Just", sanoi hän äkkiä, "sitä englantilaista ei ole löydetty,
jonka ilmotukset tai tutkinto olisi murtanut sekä Amarit että
Tallienit. Ei, ei, jakobinitkin alkavat tulla tyhmiksi ja sokeiksi.
Mutta he ovat saaneet kiinni naisen — ainoastaan naisen!"
"Nainen se Maratinkin murhasi", sanoi St. Just. Robespierre pidätti henkeään.
"St. Just", sanoi hän, "kun tämä vaara on ohi, tahdomme perustaa Rauhan Valtakunnan. Vanhuksia varten rakennetaan taloja ja tehdään kauniita puutarhoja. Hyveellisiä kansalaisia asetetaan nuorison opettajiksi. Kaikki pahe ja epäjärjestys ei tule hävitettäväksi, ei, ei, ainoastaan tehdään voimattomaksi. Me emme saa vielä kuolla. Jälkimaailma ei voi meitä oikein arvostella, ennenkuin työmme on päätetty. Me olemme kutsuneet takaisin Korkeimman Olennon, nyt pitää meidän uudistaa tämä turmeltunut maailma. Kaikki pitää olla rakkautta ja veljeyttä, ja hoi, Simon, Simon, hoi! Anna kynäsi, St. Just!" Ja Robespierre kirjotti nopeasti. "Vie tämä kansalaiselle presidentti Dumasille. Vie se vikkelään, Simon. Nämä 80 päätä tulee hakattaviksi huomenna — huomenna, Simon. Dumas saa siirtää niiden tutkimisen päivää aikaisemmaksi. Minä kirjotan vielä Fouquier Tinvillelle, yleiselle syyttäjälle. Me tavataan jakobinien talossa tänä iltana, Simon, siellä me julistamme arvottomaksi itse kansalliskokouksen, siellä me kokoomme ympärillemme vapauden ja Ranskan viimeiset ystävät."
Takaapäin kuului kaukaa huuto: "Eläköön tasavalta!" Tyrannin silmä iski vihaisesti tulta. "Tasavalta! — tyhjää! Emme me kukistaneet tuhatvuotista valtaistuinta sitä varten, että saisimme tuon kehnon sijalle!"
Uhrien tutkinto ja mestaus on siirretty yhtä päivää aikaisemmaksi. Salaperäisen järkensä avulla, joka häntä tähän asti oli johtanut ja elvyttänyt, Zanoni sai tietää, että taitonsa oli turhiin mennyt. Hän tiesi, että Viola olisi pelastettu, jos hän vaan pysyisi elossa tunninkin kauemmin kuin tyranni. Hän tiesi, että Robespierren hetket oli luetut, että 10 p:nä Thermidoria, jolloin hän alkuaan oli aikonut surmauttaa viimeiset uhrinsa, tulisi hän itse joutumaan mestauspaikalle. Zanoni oli nähnyt vaivaa ja suunnitellut teurastajan ja hänen hallituksensa kukistamiseksi. Ja millä seurauksella? Yksi ainoa tyrannin sana oli saattanut koko tuloksen mitättömäksi. Violan loppu on siirretty päivää aikaisemmaksi. Yli voimain ponnistava tietäjä, joka tahdoit tehdä itsesi Ikuisen välikappaleeksi, samat vaarat, jotka nyt tyrannia lähestyvät, ovat vain jouduttaneet hänen uhriensa tuomiota. Huomenna kahdeksankymmentä päätä ja niiden joukossa se, joka on sinun sylissäsi levännyt. Huomenna — ja tänään vielä Maximilien on turvassa.
XIII LUKU.
"Maa maatukohon silloin maaksi jälleen
Vaan henki lentää savihuoneestansa,
Vihurit viekööt tuhan mennessänsä.
Vaan ikuisena pysyy elämänsä."
Huomenna — ja nyt on jo iltahämärä. Toinen toisensa jälkeen syttyvät tähdet taivaalle tuikkimaan. Hitaasti juokseva Seine vielä värähtelee ruusuisen päivän viimeisestä suutelosta. Vielä sinistä taivasta vastaan kimaltelee Notre Damen torninhuippu, ja vielä sinistä taivasta vastaan törröttää guillotiini!
Kääntykäämme siihen ajankuluttamaan rakennukseen, joka kerran oli "rukoilevien veljien", pyhien Jakobini-munkkien kirkkona ja kokoushuoneena — siellä nyt "jakobinit" pitävät majaa. Pitkässä salissa, joka kerran oli rauhallisten munkkien kirjastona, on nyt kokoontuneina pyhän Robespierren ihailijat. Kaksi suunnatonta puhujalavaa on kohotettu salin kumpaankin päähän, ja niillä esiintyvät alhaison roskaisimmat ainekset — ja kuulijakunnan enemmistönä on "guillotiinin raivoojat." Salin keskellä on puheenjohtajan tuoli ja pöytä, nojatuoli, jota munkit kunnioittivat Pyhän Tuomas Akvinolaisen muistona. Tämän istuimen edessä seisoo karkeatekoinen Brutuksen kuvapatsas. Messinkilamppu ja kaksi kynttiläjalkaa levittävät suureen huoneeseen synkän hämärän valon, jossa riivatun kokokansan (pandaemonium) julmat kasvot näyttävät vielä kauheammilta. Nyt kaikuu juuri puhujalavalta Robespierren vimmainen kimakka ääni.