"Tietääksesi, kuinka huono ihminen tulee toimimaan valtaan päästyään, käännä vastapäin kaikki opit, joita hän saarnaa vilpistellessään."
Montague.
"Vastenmielisyydetkin ovat eräänlaista (väärin nimitettyä) magiaa. Ihmisellä on luonnostaan samat vaistot kuin eläimillä; nämä vaistot varottavat eläimiä kaikilta olennoilta, jotka ovat vihamielisiä ja vaarallisia niiden olemassaololle. Mutta ihminen on niin usein tätä vaistoa kuulematta, että se surkastuu. Niin ei tee Suuren Tieteen totinen harjottaja" j.n.e.
Trismegistus neljäs (eräs rosenkreutsiläinen.)
Kun muukalainen seuraavana päivänä taas tapasi vanhuksen, oli tämä tyyni ja ihmeteltävästi toipunut yöllisen näytelmän ja kärsimyksen jälkeen. Hän ilmaisi kuumin kyynelin kiitollisuuttaan pelastajalleen ja vakuutti jo lähettäneensä kutsumaan erään sukulaisen, joka pitäisi huolta hänen vastaisesta turvallisuudestaan ja elannostaan. "Minulla on näet vielä rahoja jälellä", sanoi ukko, "eikä minulla tästälähin ole mitään syytä kitsastella." Hän sitten lyhyesti kertoi, mitenkä oli joutunut tekemisiin sen miehen kanssa, joka oli aikonut häntä murhata.
Kävi ilmi, että hän varhemmin elämässään oli ollut riidoissa sukulaistensa kanssa — ollut eri mieltä uskon asioissa. Hän hylkäsi kaiken uskonnon pitäen sitä satuna, mutta säilytti kuitenkin ominaisia tunteitaan — sillä vaikka hän oli heikko, oli aikomuksensa hyvä — jopa oli hänellä sitä väärää ja liioteltua herkkätunteisuutta, jota tyhmät usein erehtyvät pitämään hyvyytenä. Hänellä ei ollut lapsia ja hän päätti ottaa itselleen ottopojan rahvaan joukosta. Tätä poikaa hän päätti kasvattaa "järjen" mukaan. Hän valitsi erään orpolapsen alimmista yhteiskuntakerroksista, jonka luonteenviat ja ruumiilliset puutteet ainoastaan herättivät hänen surkutteluaan ja lopulta lisäsivät hänen kiintymystään. Tässä hylkiössä hän ei rakastanut ainoastaan poikaa, hän rakasti teoriaa! Hän kasvatti häntä hyvin filosofisesti. Helvetius oli todistanut hänelle, että kasvatus voi kaiken tehdä, ja ennenkuin pikku Jean oli 8 vuoden vanha, olivat hänen lempisanansa "valistus ja hyve." Poika näkyi olevan lahjakas, varsinkin taiteellisesti. Kasvatusisä etsi hänelle opettajaa, joka olisi yhtä vapaa "taikauskosta" kuin hän itse ja valitsi siksi maalaaja Davidin. Tämä henkilö, joka oli yhtä ruma kuin hänen kasvattinsa ja jonka luonteenlaatu oli yhtä paheellinen kuin hänen taiteellinen kykynsä oli ilmeinen, olikin kyllä niin vapaa "taikauskosta" kuin holhooja suinkin saattoi haluta. Robespierrelle suotiin myöhemmin kunnia saattaa herkkäverinen maalaaja uskomaan Korkeimpaan Olentoon.
Poika tunsi jo varhain oman rumuutensa, joka oli miltei luonnoton. Hänen hyväntekijänsä huomasi turhaksi saada häntä leppymään pahalle luonnolle filosofisten lauselmien avulla; mutta kun hän selitti, että tässä maailmassa raha (niinkuin laupeudesta sanotaan) peittää suuren määrän virheitä, niin poika kuunteli hartaasti ja tuli lohdutetuksi. Säästää rahoja holhokilleen — ainoalle, mitä hän maailmassa rakasti — tämä tuli kasvatusisän intohimoksi. Totisesti hän nyt oli saanut palkkansa.
"Mutta minä olen kiitollinen siitä, että hän pääsi pakoon", sanoi ukko silmiään pyyhkien. "Jos hän olisi jättänyt minut vaikka kerjäläiseksi, en koskaan olisi häntä syyttänyt."
"Niin oikein, sillä te olette itse hänen rikostensa matkaan saattaja."
"Kuinka! Minä, joka en koskaan ole lakannut terottamasta hänelle hyveen kauneutta? Selittäkää!"