"Asettakaa hänet vaunuihinsa! Jos hän vastustaa, tulkoon verensä hänen päänsä päälle", virkkoi Zanoni tyyneesti.
Hän lähestyi miehiä, jotka pitelivät ajajaa.
"Te olette vähälukuisemmat, olette joutuneet ansaan", sanoi hän, "menkää herranne luo. Teitä on kolme, meitä kuusi, hampaisiin saakka asestettua. Kiittäkää onneanne, että säästämme teidän henkenne. Menkää!"
Miehet menivät vihaisina matkaansa. Ajaja nousi paikoilleen.
"Leikatkaa poikki heidän vaunujensa vetoköydet ja hevosten ohjakset", sanoi Zanoni astuessaan Violan viereen vaunuihin, jotka nyt nopeasti vierivät tietään, mutta rosvo jäi jälkeen kuvaamattoman raivon ja hämmästyksen valtaan.
"Antakaapa minä selitän tämän mysterion", sanoi Zanoni. "Minä sain selville teitä vastaan suunnitellun salaliiton — yhdentekevä miten; minä tein sen tyhjäksi. Tämän aikeen päämies oli eräs ylimys, joka kauvan oli teitä turhaan tavotellut. Hän ja kaksi hänen kätyreistään odotti teitä teatterin ovella ja hän oli palkannut kuusi muuta odottamaan teitä sillä paikalla, missä yllätys tehtiin. Minä ja viisi minun palvelijoistani menimme samalle paikalle ja hän luuli meitä omiksi miehikseen. Minä olin sitä ennen ratsastanut sinne, missä miehet olivat odottamassa, ja kertonut heille, että heidän isäntänsä ei tarvinnut heidän palvelustaan sinä iltana. He uskoivat minua ja hajaantuivat senvuoksi. Senjälkeen minä yhdyin omaan joukkooni, joiden edelle olin ratsastanut. Te tiedätte kaiken, me olemme jo ovella."
III LUKU.
"Mit' enemmän uinun, sen selvemmin silmäni näkee,
Sill' alati ne katsoo näkymättömiä,
Vaan nukkuissani sinua ne unissa silmäilee,
Ja kirkkaita ovat keskellä pimeyttäkin."
Shakespeare.
Zanoni seurasi nuorta napolitarta hänen kotiinsa. Gionetta hävisi — he jäivät kahdenkesken.