"Lopeta!" keskeytti nuori näyttelijätär. "Zanoni! Älä puhu mitään englantilaisesta."
Vaunut tulivat nyt siihen yksinäisempään ja kaukaisempaan kaupunginosaan, missä Violan koti oli, kun äkkiä sattui pysähdys.
Gionetta hätääntyneenä pisti päänsä ulos akkunasta ja huomasi kalpeassa kuunvalossa, että ajaja oli vedetty alas istuimeltaan ja että kaksi miestä piteli häntä; seuraavassa tuokiossa kiskottiin ovi auki ja pitkään viittaan puettu naamioitu mies astui esiin.
"Älkää pelätkö, kaunis Pisani", sanoi hän kohteliaasti, "ei teille tehdä mitään pahaa." Puhuessaan hän kietoi käsivartensa kauniin näyttelijättären vyötäreelle ja koetti nostaa häntä vaunuista. Mutta Gionetta ei ollutkaan mikään kehno liittolainen. Hämmästyttävällä voimalla hän työnsi tunkeilijan syrjään ja heitti hänelle mitä hurjimman tulvan haukkumasanoja.
Naamioitu vetäytyi takaisin ja kääriytyi paremmin viittaansa.
"Bakkuksen nimessä!" sanoi hän väkinäisesti naurahtaen. "Hän on hyvin suojattu. Tänne Luigi! Giovanni! Ottakaa akka kiinni, äkkiä! Mitä vitkastelette?"
Naamio peräytyi ovelta ja toinen pitempi vartalo näyttäytyi.
"Ole levollinen, Viola Pisani", hän sanoi matalalla äänellä, "minun läheisyydessäni olet aina turvassa!" Hän kohotti naamiotaan puhuessaan ja Zanonin jalot piirteet näyttäytyivät.
"Tyynny, pysy hiljaa, minä voin sinut pelastaa." Hän poistui jättäen Violan hämmästyksen, pelon ja ihastuksen valtaan. Kaikkiaan oli naamioituja yhdeksän: kaksi piteli ajajaa; yksi seisoi hevosten pääpuolessa, kolme muuta paitsi Zanonia ja sitä, joka ensin oli lähennellyt Violaa, seisoi syrjässä tien toisella puolella olevien vaunujen luona. Näille kolmelle viittasi Zanoni; he lähestyivät. Hän viittasi ensimäistä naamiota, joka olikin prinssi di ——, ja sanattomaksi ällistynyt prinssi tunsi äkkiä itseensä tartuttavan takaapäin.
"Kavallusta!" hän huusi. "Kavallusta omien miesteni joukossa. Mitä tämä merkitsee?"