Napolin kadut eivät olleet siihen aikaan niin turvalliset kuin nyt ja vaunut olivat sekä huokeammat että tarpeellisemmat. Mutta nyt ei löydettykään sitä ajuria, joka tavallisesti oli tilattu viemään nuorta näyttelijätärtä. Gionetta oli kyllä siksi huolissaan emäntänsä kauneuden ja ihailijoiden lukuisuuden johdosta, ettei hän voinut pelotta ajatellakaan jalkaisin palaamista, vaan uskoi huolensa Glyndonille. Tämä tarjosi omat ajopelinsä Violan käytettäväksi, joka vähitellen toipui tainnoksistaan. Ehkä ennen sitä iltaa Viola ei olisi hylännyt tätä pientä palvelusta. Mutta nyt hän kieltäytyi syystä tai toisesta. Glyndon loukkaantui ja oli ärtyisästi vetäytymäisillään pois, kun Gionetta pysäytti hänet. "Odottakaa, signor", sanoi hän mielistelevästä, "signora raukka ei ole oikein terve. Älkää suuttuko häneen. — Minä laitan hänen ottamaan teidän tarjouksenne vastaan."
Glyndon jäi, ja kun Gionetta kotvan aikaa oli koettanut taivuttaa vastustelevaa Violaa, suostui tämä tarjoukseen. Gionetta suojattineen astui vaunuihin ja Glyndon jäi teatterin ovelle palataksensa jalkaisin kotiin. Silloin hänen mieleensä äkkiä johtui Zanonin varotus; hän oli unohtanut sen puhellessaan Violan kanssa. Nyt hän piti parhaimpana olla varuillaan vaaraa vastaan, josta nuo salaperäiset huulet olivat kuiskanneet; hän haki silmillään jotakin tuttavaa; joukot tulvailivat teatterista, tunkeiltiin ja tuupittiin ja painettiin, mutta hän ei nähnyt yhtään tuttuja kasvoja. Päättämättömänä seisoessaan hän kuuli Mervalen kutsuvan äänen ja suureksi helpotuksekseen näki hän ystävänsä tekevän tietä joukon halki.
"Olen hankkinut sinulle paikan", sanoi hän, "kreivi Cetoxan vaunuissa; tule mukaan! Hän odottaa meitä."
"Hyvin tehty sinulta. Mutta kuinka löysit minun?"
"Tapasin Zanonin käytävässä. 'Teidän ystävänne on teatterin ovella', sanoi hän, 'älkää laskeko häntä jalkaisin kotiin tänä iltana. Napolin kadut eivät aina ole turvallisia.' Heti muistin, että muutamia kalabrialaisia rosvoja oli nähty kuleksivan kaupungissa viimeisinä viikkoina, ja kun satuin tapaamaan Cetoxan — niin, tuossa hän onkin!"
Enempi selvittely jäi, kun he tapasivat kreivin. Ja kun Glyndon astui vaunuihin ja veti akkunaverhot syrjään, näki hän neljä miestä seisovan kadulla ja tarkkaavasti katselevan häntä.
"Saakeli!" huusi yksi, "siinä oli englantilainen!" Glyndon kuuli epäselvästi tuon huudahduksen vaunujen ajaessa tiehensä. Hän pääsi turvallisesti asuntoonsa.
Italiassa vallitsee lapsen ja hänen hoitajattarensa välillä hyvin likeinen tuttavuussuhde, jota ei ole ollenkaan liioteltu "Romeo ja Julia" näytelmässä. Mutta orvolle näyttelijättärelle se luonnollisesti tuli vielä tavallista likeisemmäksi ja hellemmäksi, hän kun oli niin vailla ystäviä. Kaikessa, mikä koski sydämenheikkouksia, oli Gionettalla paljon kokemusta, ja kun Viola kolme iltaa takaperin heidän palatessaan teatterista oli katkerasti itkenyt, niin hoitajatar oli onnistunut saamaan häntä tunnustamaan, että hän oli nähnyt yhden — jota ei ollut näkynyt kahden väsyttävän pitkän ja tapauksista rikkaan vuoden aikaan — mutta joka ei ollut koskaan unohtunut. Mutta nyt, voi! hän ei ollut antanut mitään tuntemisen merkkiä itsestään. Gionetta ei voinut käsittää kaikkia niitä epämääräisiä ja viattomia tunteita, joita tähän suruun yhtyi, mutta yksinkertaisella, pintapuolisella ymmärryksellä hän päätti, että ne kaikki olivat samaa, lemmen tunteita. Ja siinä suhteessa hän hyvin kelpasi antamaan myötätuntoa ja lohduttamaan. Hän ei voinut kokonaan olla Violan syvän sydämen uskottu — sillä se sydän ei voinut edes sanoin lausua kaikkia salaisuuksiaan. Mutta sikäli kuin Gionetta saattoi ottaa luottamusta vastaan, oli hän myös valmis maksamaan mitä hartaimmalla myötätunnolla ja palvelushalulla.
"Oletko saanut tietää, kuka hän on?" kysyi Viola, ollessaan vaunuissa yksin Gionettan kanssa.
"Olen; hän on kuuluisa signor Zanoni, johon kaikki ylhäiset naiset ovat hullaantuneet. Sanotaan, että hän on niin rikas! — paljon rikkaampi kuin kukaan englantilaisista! — ei hänen rinnallaan ole mitään signor Glyndon —"