"Seuraisitteko te neuvoani?"
"Miksen seuraisi?"
"Sentähden että te olette rohkea luonnoltanne ja mieltynyt seikkailuihin ja salaperäisyyteen; te tahtoisitte olla romaanin sankari. Jos minä neuvoisin teitä lähtemään Napolista, niin tahtoisitteko sen tehdä, niin kauan kuin Napolissa löytyy vihollinen nujerrettavana tai neitonen tavoteltavana?"
"Olette oikeassa", sanoi nuori englantilainen painavasti. "En! ettekä voi minua moittia tästä päättäväisyydestä."
"Mutta teillä on toinenkin mahdollisuus: rakastatteko Viola Pisania vilpittömästi ja hartaasti? — siinä tapauksessa naikaa hänet ja viekää vaimonanne kotimaahanne."
"Ei!" vastasi Glyndon hämmentyneenä, "Viola ei ole minun säätyni tasalla. Hänen toimialansa myöskin on — lyhyesti sanoen, minä olen hänen kauneutensa orja, mutta en voi häntä naida."
Zanoni rypisti otsaansa.
"Teidän rakkautenne on siis itsekäs himo, enkä minä enää teitä kehota omaa onneanne ottamaan. Nuori mies, Kohtalo on taipumattomampi kuin miltä näyttää. Maailman Suuren Hallitsijan keinot ja neuvot eivät ole niin vähäiset ja vaativaiset, että hän ihmisiltä kieltäisi Vapaan Tahdon jumalallisen etuoikeuden; kaikki me voimme itsellemme uurtaa uramme ja Jumala voi itse ristiriidatkin soinnuttaa yhteen pyhien tarkotustensa mukaisesti. Teillä on edessänne valinta. Rehellinen ja jalo rakkaus voisi vielä nytkin valmistaa teille onnen ja hankkia pelastuksen; kevyt ja itsekäs intohimo on vievä teidät kurjuuteen ja tuomioon."
"Oletteko te osaavinanne lukea tulevaisuuden?"
"Olen sanonut juuri sen, mikä oli haluni sanoa."