Zanonin näin puhuessa he astelivat hymyilevien puistojen kautta ja ihana lahti päilyi kimmeltäen keskipäivän auringonloistossa. Hienoinen henkäys soi helteeseen viileyttä ja liikutti vedenkalvoa ja ilman kuvailematon kirkkaus virkisti kaikkia aistimia. Itse sielu tuntui kevenevän ja puhdistuvan tässä selkeässä ilmassa.
"Ja nämä ihmiset, jotka tahtoisivat alottaa parantumisen ja yhdenvertaisuuden aikaansa, ovat itse Luojalle kateellisia. He tahtoisivat kieltää Ikijärjen — Jumalan!" puhkesi Zanoni. ikäänkuin tahtomattaan sanoihin. "Te, joka olette taiteilija, voitteko maailmaa katsellessanne kuunnella sellaista oppia? Jumalan ja neron välillä on olemassa side — on melkein vastaavainen kieli. Oikein sanoi pytagorealainen:[26] 'Hyvä äly on Jumaluuden kuorosävel'."
Nämä ajatukset koskivat Glyndoniin. Hän ei olisi niitä odottanut mieheltä, jolla hän luuli olevan sellaisia yliluonnollisia kykyjä, mitä taikauskoinen lapsellisuus kuvittelee pahoilla hengillä olevan. Hän virkkoi: "Ja kuitenkin te tunnustatte, että teidän elämänne on muiden ihmisten elämästä erotettu ja että siihen joutumista tulisi kammoa. Onko olemassa yhteyttä magian ja uskonnon välillä?"
"Magian! Ja mitä on magia? Kun matkustaja Persiassa katselee palatsien ja temppelien raunioita, kertovat tietämättömät asukkaat, että ne ovat maagikkojen työtä! Sitä, mikä on sen omaa voimaa ylempänä, ei rahvas voi käsittää muiden ihmisten voimille lainmukaiseksi. Mutta jos magialla tarkotatte kaiken sen, mikä luonnossa on kätkettyä ja hämärää, lakkaamatonta tutkimista, niin minä tunnustan tätä magiaa harjottavani ja sanon, että tämän harjottaja vain yhä enemmän lähenee kaiken uskonnon lähdettä. Ettekö tiedä, että magiaa opetettiin muinaisaikaisissa kouluissa? Mutta kutka sitä opettivat ja millä lailla? Viisaimpana ja juhlallisimpana opetuksena sitä jakoivat temppelissä palvelevat papit.[27] Ja te, joka tahtoisitte tulla maalariksi, eikö siinäkin taiteessa, jota te opiskelette, ole magiaa? Eikö teidän, kauan tutkittuanne entisajan kauneutta, tule tavotella uusia ja ilmamaisia kauneuden muotoja, joiden tulee syntyä eloon? Ettekö näe, että suuri taide, joko runous tai maalaustaide, alati etsiessään todellista, kammoksuu asiallista ja arkiaikaista, että siis teidän täytyy luontoa käsitellä mestarina eikä sitä kumarrella orjana? Te tahtoisitte päästä menneisyyden herraksi ja tulevaisuuden tietäjäksi. Eikö tosi ylevän taiteen valtakunta ole sekä menneisyyttä että tulevaisuutta? Te tahdotte lumota näkymättömiä olentoja teitä palvelemaan, ja mitä on maalaaminen muuta kuin näkymättömän kiinnittämistä muodoiksi näkyväisiksi? Tämä maailma ei ollut koskaan tarkotettu neroa varten! Voidakseen olla olemassa, täytyy neron luoda itselleen uusi maailma. Mitä muuta maagikko voi tehdä, niin, mitä tiedekään enempi toimittaa? Kaksi tietä johtaa ulos maailman pikkupyyteistä ja kamalista onnettomuuksista; molemmat johtavat taivaaseen päin helvetistä — taide ja tiede. Mutta taide on jumalallisempi kuin tiede; tiede keksii, taide luo. Teillä on kykyjä, joilla voitte hallita taidetta. Olkaa osaanne tyytyväinen. Tähteintutkija, joka laatii luetteloita tähdistä, ei voi yhtäkään atomia lisätä avaruuteen; mutta runoilija voi atomista luoda kokonaisen maailman; kemisti voi rohdoillaan parantaa ihmismuodon vikoja; maalari tai kuvanveistäjä antaa jumalallisille muodoille ikuisen nuoruuden, jota ei mikään tauti voi turmella eikä vuodet hävittää. Luopukaa niistä häilyvistä kuvitteluista, jotka teitä vetävät milloin minuun, milloin tuohon ihmiskunnan puhemieheen: meihin kahteen, jotka olemme niin vastakkaisia toisillemme! Teidän siveltimenne on taikasauva, teidän kankaanne voi nostattaa utopioja kauniimpia kuin mitä Condorcet uneksi. Minä en vielä vaadi teiltä ratkaisua, mutta mitä tarvitsee ja pyytää nero koskaan tiensä sulostuttamiseksi hautaan asti enempi kuin rakkautta ja kunniaa?"
"Mutta", sanoi Glyndon, kiinteästi Zanoniin katsoen, "jos löytyy voima, joka vie haudastakin voiton —"
Zanonin otsa synkkeni. "Ja jos niin olisi", virkkoi hän vaiettuaan, "olisiko niin ihana kohtalo elää ohi kaikkien rakastettujen ja irtautua kaikista maallisista siteistä? Ehkä kaunein kuolemattomuus maan päällä onkin jalo nimi."
"Te ette vastaa minulle suoraan, te puhutte peitellen. Minä olen lukenut pitkistä elinkausista, paljon pitemmistä kuin tavallisille kuolevaisille on suotu", jatkoi Glyndon itsepintaisesti, "ja sitä muutamat alkemistit nauttivat. Onko heidän 'kultainen nesteensä' ainoastaan satua?"
"Jollei se ole ja jos nuo ihmiset sen salaisuuden keksivät, niin he kuitenkin kuolivat, sentähden etteivät tahtoneet elää. Teidän otaksumisessanne voi olla surullinen varotus.
"Kääntykää vielä mieluummin siveltimeeseen ja kankaaseen!"
Näin sanoen Zanoni viittasi kädellään ja alasluoduin katsein ja hitain askelin kääntyi astumaan takaisin kaupunkiin.