"Tunnetteko te signora Pisanin? Oletteko koskaan puhutelleet häntä?"
"En vielä. Mutta kun minä kerran olen päättänyt jotakin, niin se on pian tehty. Minä aion kohta palata Pariisiin. Sieltä kirjotetaan minulle, että sievä vaimo edistää isänmaanystävän menestymistä. Ennakkoluulojen aika on mennyt. Nyt ruvetaan ymmärtämään hienompia hyveitä. Minä vien täältä mennessäni Europan koreimman vaimon."
"Ole hiljaa! Mitä sinä aiot?" sanoi Mervale ja tarttui Glyndoniin, kun hän näki tämän lähenevän ranskalaista, silmät säihkyvinä ja nyrkit puristettuina.
"Herra!" huudahti Glyndon hampaittensa välistä, "te ette tiedä kenestä puhutte. Tohtisitteko otaksuakaan, että Viola Pisani teistä huolisi?"
"Ei siinä tapauksessa, että hän saisi paremman tarjouksen", sanoi
Mervale, katsoen ylös kattoon.
"Paremman tarjouksen? Te ette ymmärrä minua", sanoi Nicot, "minä Jean Nicot, tulen kosimaan tyttöä, tulen ottamaan hänet vaimokseni! Muut voivat tehdä hänelle rikkaampia tarjouksia, mutta ei kukaan minun käsittääkseni niin kunniallista. Minä yksin säälin hänen avutonta tilaansa. Muuten niin Ranskassa, missä olosuhteet alkavat muuttua, päästään kyllä eroon vaimosta, milloin tahdotaan. Meillä tulee olemaan uusi avioeron laki. Luuletteko että italialainen tyttö kieltäytyisi naimasta taiteilijaa päästäkseen sen sijaan jonkun prinssin lemmityksi? Ei, minä uskon parempaa Pisanista kuin te. Minä tulen kiiruusti menemään hänen puheilleen."
"Toivon teille kaikkea menestystä, monsieur Nicot", sanoi Mervale puristaen sydämellisesti hänen kättään.
Glyndon katseli kumpaakin halveksivasti. Viimein hän virkkoi vääntäen huulensa katkeraan hymyyn:
"Ehkä teillä, monsieur Nicot, voi olla kilpailijoita."
"Sen parempi", vastasi monsieur Nicot huolettomasti, iskien kantapäitään yhteen ja näyttäen kokonaan syventyneen ihmettelemään jalkojensa suurta kokoa.