Mervale veti tuolinsa lähemmä Glyndonia, pisti kätensä syvälle housuntaskuihin, ojensi säärensä pitkälleen ja oli juuri alkamaisillaan vakavan ripityksen, kun Nicot lupaa pyytämättä pisti sisään ruman päänsä.
"Hyvää päivää, rakas veikko. Minä tahdon vähän puhua teidän kanssanne. Hoo, te olette ollut työssä, näemmä. Tämäpä hyvää — sangen hyvää. Tuossa rohkea veto — ja tuossa kohdassa vapaa käännähdys. Mutta varrohan! onko aihe hyvin valittu? Tässä on suuri pyramidimuoto. Mutta ettekö luule, että vaikutusten vastakkaisuus on unohdettu tässä kuvassa? Koska oikea jalka on pantu eteenpäin, niin eiköhän oikean käsivarren pitäisi olla vähän taaksepäin? Mutta kas! tuo pikkusormi on vallan mainio!"
Mervale inhosi Nicotia. Kaikki haaveilijat, tuulentupien rakentajat ja maailmanparantajat ja uusien urien aukaisijat olivat hänelle yhtä vastenmielisiä, mutta tällä hetkellä hän olisi tahtonut syleillä ranskalaista. Hän näki, kuinka Glyndonin kasvoilla kuvastui väsähdys ja inho. Saada tuollaisen innonpuuskan jälkeen kuulla laverreltavan pyramiidimuodoista ja oikeasta jalasta ja käsivarresta — syrjäseikoista — itse pääaihetta syrjäytettävän ja koko arvostelun vihdoin päättyvän pikkusormen kiittelemiseen!
Ärtyisesti heittäen vaatteen maalauksensa yli virkkoi Glyndon: "Oh!
Mitä minun kehnoista tekeleistäni! Vaan oliko teillä jotakin asiata?"
"Ensinnäkin", sanoi Nicot, heittäytyen tuolille, "ensinnäkin tuo signor Zanoni — uusi Cagliostro — joka väittelee minun aatteitani vastaan (epäilemättä hän on Capet'in[30] vakoilija). En ole kostonhaluinen. Oikein sanoo Helvetius: 'Erehdyksemme syntyvät intohimoistamme.' Minä pidän omat haluni kurissa, mutta hyveellistä on vihata ihmiskunnan tähden; minä soisin että signor Zanoni Parisissa joutuisi syytteeseen ja tuomittaisiin." Ja Nicotin pienet silmät iskivät tulta ja hän kiristeli hampaitansa.
"Onko teillä joku uusi syy vihataksenne häntä?"
"On", sanoi Nicot vihaisesti. "On, sillä olen kuullut että hän kosii sitä tyttöä, jonka minä aion naida."
"Te! Kenestä sitten puhutte?"
"Kuuluisasta Pisanista! Hän on jumalallisen sievä. Hänen kauttansa minä voisin tasavallassa kohota. Ja tasavalta pitää meillä olla ennenkuin tämä vuosi on lopussa."
Mervale hieroi käsiänsä ja nauroi itsekseen. Glyndon punastui harmista ja häpeästä.