Glyndon taas tunsi taiteeseen vetovoimaa saadessaan tätä odottamatonta kiitosta ja hän vastasi vaatimattomasti: "Luulin hyvääkin teoksestani tähän aamuun asti, mutta sitten minut vapautettiin tästä onnellisesta vakaumuksesta."
"Sanokaa pikemmin, että tottumattomana jatkuvaan työhön te väsyitte toimeenne."
"Se on totta. Pitääkö minun se tunnustaa? Minä aloin kaivata ulkopuolista maailmaa. Minusta tuntui, että tuhlatessani sydämeni ja nuoruuteni kauneuden näkyihin, kadotinkin varsinaisen elämän ihania todellisuuksia. Ja silloin minä kadehdin iloista kalastajaa, joka lauleli kulkiessaan ikkunani ohi, ja rakastajaa, joka pakisi lemmittynsä kanssa."
Rohkaisevasti hymyillen vastasi Zanoni: "Mutta miksi moititte itseänne tuosta ihan luonnollisesta ja välttämättömästä takaisintulosta maahan. Sekin, joka tavan takaa käy innostuksen taivaissa, etsii taas maasta jännityksen hellitystä ja virkistystä. Ihmisen sielu on lintu, joka ei aina voi olla lennossa; kun tuntuu halu näkyväiseen elämään, täytyy sen saada jotakin tyydytystä. Ne jotka paraiten ihanteita hallitsevat, ne aina eniten ulkopuolisesta elämästäkin nauttivat. Katso kuinka todellinen taiteilija liikkuu ihmismelskeessä, aina sydämeen tunkeutuvana, aina valppaana tuntemaan sekä pienintä että suurinta olemassaolon mutkikkaista totuuksista. Hän laskeutuu juuri siihen, mitä pedantit kutsuvat turhanpäiväiseksi ja pikkumaiseksi. Yhteiskunnallisen kankaan kustakin kudelmasta hän voi löytää jonkun viehätyksen. Hänen silmissään jokainen ilmamainen hämähäkin verkko kimaltelee päivänpaisteen kultaamana. Tiedättekö, että sen pikkueläimen ympärillä, joka elää vesipisarassa, loistaa valoverho,[31] samoinkuin tähden ympärillä, joka kirkkaana vyöryilee kautta avaruuksien? Todellinen taide tapaa kauneutta kaikkialla. Kadulta, markkinapaikalta, hökkelistä — joka paikasta se kokoo ravintoa ajatustensa mehiläiskekoon. Politikan mudasta kokosivat Dante ja Milton runoseppeleeseensä. Kuka on teille sanonut, ettei Rafael nauttinut ulkopuolisesta maailmasta, samalla kuin hän aina kantoi mukanaan ainoan sisäisen kauneuden ihanteen, joka häikäisyllään veti puoleensa ja valaisi jokaista kortta, mitä muut tietämättömät lokaan tallasivat? Niinkuin joku metsän valtias kiertelee ympäri saalistaan hakien, vainuu ja seuraa sitä yli salojen ja maitten, yli soiden ja läpi viidakkojen ja viimein siihen iskee kiinni ja kantaa sen muassaan kätkettyyn luolaansa — niin etsii nero kautta metsän ja maitten, hartaasti ja väsymättä, jokainen aisti valppaana, jokainen hermo jännitettynä nopeuteen ja voimaan, etsii hajanaisia ja välkkyviä ainekuvia, joihin se viimein tarttuu kiinni voimakkain käsin ja vie muassaan siihen yksinäisyyteen, johon ei pääse ihmisjalka. Mene ja etsi ulkopuolista maailmaa; se on taiteelle tyhjentymätön laidun, ja korjuuvainio sisäistä maailmaa varten."
"Te lohdutatte minua", sanoi Glyndon kirkastuen. "Minä olin luullut, että väsymykseni olisi kykenemättömyyteni todistus. Mutta nyt en tahtoisi puhua näistä toimista. Suokaa anteeksi, jos minä siirryn työstä palkintoon. Te olette lausuneet hämäriä ennustuksia siitä tulevaisuudesta, joka minulle koittaisi, jos naisin sellaisen, joka järkeväin ihmisten mielestä ainoastaan himmentää minun toiveitani ja panee esteitä menestykseni tielle. Puhutteko siitä sillä viisaudella, joka on kokemusta, vai sillä, joka on ennustavinaan?"
"Eivätkö ne sitten ole rinnastettuja? Eikö se paraiten pysty ennakolta laskemaan, joka yhdellä silmäyksellä voi ratkaista jokaisen uuden problemin mahdollisuuksien laskentotieteessä?"
"Te väistätte minun kysymystäni."
"Enpä, vaan sovitan vastaukseni käsityskykynne mukaiseksi, sillä juuri tästä asiasta puhuakseni olen tullut luoksenne. Kuunnelkaa minua!" Zanoni katsoi kiinteästi kuuntelijaan ja jatkoi: "Kaiken suuren ja ylevän aikaansaamiseksi tarvitaan ensinnäkin totuuksien selvä ymmärrys, niiden totuuksien, jotka kuuluvat asiaan. Sotapäällikkö laskee voiton mahdollisuudet taisteluun ruvetessaan melkein matemaattisella tarkkuudella. Hän voisi ennustaa kaikki tulokset, jos hän vaan voisi luottaa niihin aineksiin, jotka ovat hänen käytettävinään. Sillä ja sillä mieshukalla voi hän kulkea tuon sillan yli; siinä ja siinä ajassa voi hän vallottaa tuon linnotuksen. Puhtaampien tieteitten ja jumalallisemman taiteen harjottaja voi vielä tarkemmin ennustaa, mitä hän voi aikaansaada ja missä suhteessa hänelle ei ole suotu menestystä, jos hän nim. vain käsittää tarpeelliset tosiasiat itsessään ja ympärillään. Hän voi vielä tarkemmin laskea siksi, ettei hän ole niin paljon riippuvainen aineellisista syistä kuin käytettävänään olevista aatteista. Mutta tuo totuuksien käsittäminen häiriintyy monesta aiheesta — turhuudesta, intohimosta, pelosta, velttoudesta ja niiden keinojen tuntemattomuudesta, jotka ovat parhaimpia aiottuun tarkotukseen. Hän voi laskea väärin omia voimiaan; hänellä ehkä ei ole karttaa siihen maailmaan, johonka hän aikoo tunkeutua. Mutta ainoastaan yksi erikoinen mielentila kykenee käsittämään totuuden; ja se tila on suuri selkeys ja tyyneys. Teidän mielenne palaa totuudenhalusta: te tahtoisitte väkipakolla sulkea sen syleilyynne; te tahtoisitte vaatia minua teille uskomaan, ilman koetuksia ja valmistuksia, luonnon suurimpia salaisuuksia. Mutta totuutta voi siihen valmistumaton mieli yhtä vähän ottaa vastaan kuin aurinko voi yön sumuissa paistaa. Tuollainen sielu tahraisi totuuden, jos se siitä saisi kiinni; käyttääkseni erään miehen[32] vertausta, joka oli päässyt syvälle suuren Goeetian salaisuuksiin: 'Joka kaataa vettä mutaiseen kaivoon, saa ainoastaan enemmän mutaa liikkeelle'."
"Mihin te oikein tähtäätte?"
"Tähän: että teillä on kykyjä, jotka voisivat saavuttaa erinomaisen voiman ja asettaa teidät niiden lumoojien joukkoon, mitkä ovat vielä suuremmat kuin maagikot ja jättävät jälkeensä pysyväisen vaikutuksen, niiden taiteilijoiden, joita kunnioitetaan kaikkialla, missä kauneutta tajutaan ja missä sielu tuntee korkeampia maailmoita kuin tämän, jossa aine ponnistelee edes karkeata ja puutteellista elämää ylläpitämään.