Buurisodan aikana toimi muuan hollantilainen asemapäällikkö lyhyen aikaa buurien sotavakoojana. Kun minun johtamani joukko tunkeutui hänen kaupunkiinsa ja valloitti sen ynnä rautatieaseman, katkaisi hän kaikki sähkösanomajohdot yhtä lukuunottamatta, jota myöten lähetti buureille tietoja minun joukkoni suuruudesta ja toimista. Siitä ei hänelle ollut kumminkaan pitkällistä iloa, sillä minun insinöörini olivat jo tarrautuneet omilla langoillaan kiini hänen johtoonsa ja saivat siten tietoonsa kaikki hänen lähettämänsä sanomat. Hänen naamansa venyi koko pitkäksi, kun me laskimme koko sahkösanomatukun pöydälle hänen eteensä.

Eräs toinen asemapäällikkö meidän omalla alueellamme sijoitti kohta sodan puhjettua joukon buureja pitkin hänen hallinnossaan olevaa rautatielinjaa muka korjaamaan sitä, mutta itse teossa räjähyttämään siltoja ja tunneleita ilmaan, hetikun meidän joukkoja alettaisiin sillä kuljettamaan. Saman miehen kirjoituspöydän laatikosta löydettiin seuraava salamerkkiluettelo, tarkotettu sähkötyksessä ilmaisemaan vastustajillemme meikäläisten joukko-osastoja ja varustusta:

Palkit = prikaateja. Paalut = pataljooneja. Hirret = pattereita. Parrut = eskadrooneja. Pölkyt = tykkejä. Lankut = komppanioja.

VAKOOJAN AMMATTI

Järjetöntä itse teossa tosiaan on, että kiinijoutuneita vakoojia kohdellaan toisella tapaa kuin tavallisia, ase kädessä tavattuja vastustajia. Luutnantti Lody — se saksalainen vakooja, joka tuonnottain ammuttiin Lontoossa — huomautti nimenomaan oikeuden edessä pitämässään puolustuspuheessa, ettei hän pyytänyt tuomarien sääliä. Hän ei sanonut lainkaan häpeävänsä ammattiaan; »hän oli luvannut kunniasanallaan, ettei ilmottaisi kuka hänet oli lähettänyt, eikä siis voinut ilmaista tätä; hän ei ollut saanut maksua työstään, vaan tehnyt sen isänmaansa hyväksi; ja hän oli ennakolta tiennyt, minkä vaarojen alaiseksi antautui. Arvatenkin oli englantilaistenkin joukossa paljon, jotka tekivät samoin kuin hän.»

Perästäpäin häntä Englannin parlamentin alahuoneessa mainittiin »miehenä, joka oli kuollut maansa puolesta yhtä kunniakkaasti, kuin tappotantereella kaatunut sotilas.»

Voidakseen toimia todella ensiluokkaisena vakoojana täytyy miehellä olla suuressa määrässä itseuhrautuvaisuus- ja itsensähillitsemis-lahjaa, terävätä huomio- ja johtopäätöstentekemis-kykyä, verratonta persoonallista rohkeutta ja rautaista terveyttä, joka ei tiedä hermoista ja rasituksista mitään. Ja tietystikin täytyy olla myöskin jonkin verran tieteellistä ja ammattisivistystä sellaisissa tapauksissa, kun on saanut toimeksi tutkia linnoituksia tahi määritellä esim. Firth-of-Forth-vuonon [Maailman pisin rautatiesilta samannimisen vuonon yli Skotlannin ja Englannin rajamailla, jonka ilmassa riippuva osa kooltaan ja muodoltaan muistuttaa neljää kyljelleen asetettua Eiffeltornia. Suom. huom.] keskisaaren geoloogisen muodostuksen, jotta sen perusteella saataisiin selville käykö rautatiesillan räjähyttäminen päinsä, kuten tohtori Graves teki.

Elämään väsynyt mies ei löydä sen mainiompaa parannuskeinoa, kuin vakoojan hermoja-karaiseva toimi on.

SAKSAN VAKOOJAJÄRJESTÖ

Vakoojatoimi on Saksassa melkoista korkeammalla kehitysasteella kuin missään muussa maassa. — Se on laajempi ja mieslukuisempi, paremmin järjestetty ja palkattu kuin muualla. Se paljastettiin täydellisesti 1870 -vuoden sodan jälkeen, jolloin kävi ilmi, että Saksan hallituksella oli ollut enemmän kuin 20,000 palkattua vakoojaa sijoitettuna Ranskaan. Kaikki vakoojat, sekä valtiolliset että sotilaalliset, tottelivat yhtä ainoata miestä — Stieber oli hänen nimensä.