Heidän juonensa olivat kehitetyt sellaiseen täydellisyyteen saakka, että kun esim. Jules Favre tuli Versailles'iin neuvottelemaan Saksan päämajan kanssa Pariisin luovutuksesta, oli häntä asemalta palatsiin vievä ajuri saksalainen vakooja, ja Ranskan presidentti saatettiin asumaan taloon, jossa Saksan vakoilutoimiston pääkortteeri oli. Stieber itse esiytyi presidentin kamaripalvelijana, ollen tietystikin varustettu »ehdottomasti luotettavan miehen» suosituksilla. Se ei kumminkaan estänyt häntä joka päivä penkomasta isäntänsä taskuja ja asiakirjalippaita — ja hankkimasta Bismarckille koko joukon tärkeitä tietoja ja salaisuuksia.

Vaikka siis mainittuna ajankohtana tultiin jokseenkin hyvin tuntemaan saksalaisten vakoilutoimi, näyttävät ulkomaiden epäluulot sitä kohtaan myöhemmin unohtuneen. Mutta saksalaiset eivät siltä ole antaneet mainion järjestönsä virua toimetonna. He ovat yhä parantaneet sen menettelytapoja ja pitäneet sitä hyvässä harjotuksessa ei vain Ranskassa, vaan yli koko maailman.

TEENNÄINEN TYPERYYS VOI VÄLISTÄ OLLA HYÖDYKSI

Englantilaisia pidetään muualla maailmassa jotenkin yleisesti sanomattoman typerinä; mutta vanhastaan tuttu tosiasia on, ettei koiraa ole karvoihin katsottava.

Meillä oli monias vuosi sitten Konstantinopolissa lähettiläs, joka teki perin hyvinvoivan ja hyväntahtoisen maalaismoukan vaikutuksen. Toisten valtojen lähettiläät pitivät häntä kerrassaan typeränä aasina, jota oli oikein hupi vetää nenästä diplomaattisissa yhteeniskemisissä. Vasta perästäpäin, kun olivat kerta toisensa jälkeen huomanneet itse tulleensa nenästä vedetyiksi, älysivät he karvain mielin, että tuon viattoman näköisen ulkokuoren takana oli mies, joka oli taitava kuin kettu — toimi äly, joka kohosi aikakautensa diplomaattisen tason yläpuolelle.

Samalla tapaa on käynyt kotona Englannissakin. Vieraat vakoojat asettuivat maahan ja kuvittelivat voivansa käyttää hitaita englantilaisia mielin määrin hyväkseen. He eivät aavistaneet, että useimmat heistä olivat vanhoja tuttuja meidän tiedustelutoimistollemme ja että tämä huolellisesti seurasi heidän kintereillään.

Ei monikaan heistä ole astunut Englannin maakamaralle joutumatta pienen, tarmokkaan miehen huomion esineeksi — korkealla silkkihatulla ja päivänvarjolla varustetun herrasmiehen, jonka tarvitsi vain viitata sormellaan, jotta joku aina käytettävänä olevista urkkijoista tarrautui häneen kohta sitkeästi kuin hevoskärpänen uhriinsa.

Vuosi vuodelta on heidän kirjevaihtonsa avattu, niistä tehty muistiinpanoja ja ne taas lähetetty edelleen. Heidän nuuskimansa tiedot eivät yleensä olleet erityisen tärkeitä. Niiden nojalla ei maksanut edes vaivaa vangita heikäläisiä. Niin kauvan kuin he itse luulivat olevansa turvassa, ei heidän päällikkönsä kotimaassa pitäneet tarpeellisena kutsua heitä pois ja lähettää taitavampia miehiä sijaan. Me olimme siis sangen hyvin perillä siitä, minkälaisiin asioihin vihollisemme mieli oli kiintynyt, sekä sen hankkimista tiedoista.

Elokuun 1 päivänä 1914, sodanjulistuksen edellisenä päivänä, vangittiin saksalaisten vakoojain 20 päämiestä, ja 200 heidän ala-asiamiehistään korjattiin lukkojen taa. Tämä toimenpide kaatoi jalat alta koko järjestöltä juuri sinä silmänräpäyksenä, jolloin se niitä olisi kipeimmin tarvinnut. Samaten pidettiin huolta siitä, ettei vangittujen sijaan voitu toimittaa toisia. Yksityiset langattomat sähköttimet hävitettiin, ja vielä vapaalla jalalla oleville vakoojille viritettiin ansoja.

Useiden tuntemieni henkilöiden erikoishuvina on ollut seurata näiden vakoojain toimintaa, ja itseäni hauskutti suuresti pitää silmällä muuatta kivihiilisaksaa, joka kaikella tapaa koetti tekeytyä ammattimaiseksi, myymättä kuitenkaan koskaan kappaakaan hiiliä. Hän kierteli joka päivä ympäri seutua ja teki uutteraan muistiinpanoja — ja joka kerta oli vastavakooja hänen kintereillään. Hänen kirjeensä avattiin ja luettiin; ja kun hän sai ystäviään vieraaksi — he tulivat aina Hullin kautta — saivat nämä urkkijoita jäljilleen heti kun maihin nousivat. Miehellä ei ollut aavistustakaan siitä, että hänen toimensa oli keksitty. Hän kierteli turvallisesti hommissaan viime hetkeen saakka ja hankki arvaamattaan meille aina tilaisuuden tullen sangen hyviä tietoja.