Heti turvallisen matkan päähän tultuamme jätimme pommit luotettavan asiamiehen huostaan, joka kohta piti huolta niiden Englantiin lähettämisestä.
RATSUVÄEN UINTI
Nyt meidän oli enää saatava vain nähdä ratsuväen uintikokeet.
Eräänä päivänä kuulimme vieraille sotilasasiamiehille ilmotetun, että muuan ratsuväkiprikaati huomenissa klo 10 aikaan a.p. tulisi uimaan joen poikki lähemmin mainitulla kohdalla. Erityinen sotilasjuna veisi asiamiehet paikalle.
Me tietysti pidimme huolta että mekin olimme siellä. Kaikeksi onneksi tulimme puolta tuntia aikaisemmin. Heti rannalle tultuamme me näet näimme prikaatin pääosan kulkevan joen poikki eräästä kahlaamosta, joka tosin oli jotenkin syvä, mutta ei kumminkaan missään niin syvä, että hevosten olisi tarvinnut ruveta uimasille.
Prikaatin loppuosa — johon oli koottu kaikki todella uimataitoiset miehet ja hevoset — pidätettiin vastakkaisella rannalla. Kun sotilasasiamiehet kohta sen jälkeen saapuivat paikalle, näkivät he prikaatin pääosan vettä pärskyttelevine hevosineen jo ennättäneen toiselle rannalle ja loppupään paraikaa uivan yli.
He eivät voineet luullakaan muuta, kuin että koko prikaati oli todella uinut joen poikki.
MINUT VANGITAAN VAKOOJANA
Tähänastinen hyvä onnemme sai meidät uudistamaan yrityksiämme, ja useamman yön mittaan hiivimme linnoitukseen ja vaarinotimme sähköheijastajain käyttöä, tähtipommien ja kaikenlaisten muiden rakettien lennättämistä.
Jo ensi yrityksellämme olimme tosin jo saaneet selville sen mitä pitikin; mutta kuultuamme että keisari saapuisi linnoitukseen ja että sen johdosta varmastikin poltettaisiin komea ilotulitus, en voinut vastustaa kiusausta tunkeutua vielä viimeisen kerran linnoitukseen.