Kuuluisimpia kaikista viime aikoina paljastetuista vakoojista oli tohtori Karl Graves. Tämä saksalainen joutui vakoilustaan kiini Skotlannissa ja tuomittiin 18 kuukaudeksi linnavankeuteen, mutta päästettiin kohta jälleen vapaalle jalalle, ilman että syytä virallisesti selitettiin. Hän kirjoitti sittemmin toiminnastaan huomiota herättäneen kirjankin; ja merkille pantavaa on, että hänen kirjevaihtonsa Saksan vakoilukeskuksen kera kävi tullen ja mennen kirjekuorissa, jotka olivat varustetut tunnetun englantilaisen rohdosliikkeen Burroughs & Wellcomen nimileimalla. Hän oli olevinaan lääkäri ja lähetti kirjeensä erään Brysselin hotellinisännän tahi erään Pariisin muotiliikkeen välityksellä sekä peri saamansa kirjeet muutaman vähäpätöisen Lontoon tupakkakaupan kautta.
[Graves antautui nim. vuorostaan englantilaisten vakoojaksi kunnes kyllästyneenä koko toimeen erosi vakoojanammatista ja julkaisi entisestä toiminnastaan erinäisiä kuvauksia. Suom. huom.]
Muuan näistä kirjeistä joutui sitten harhateille, syystä että hänen nimensä eteen oli osotteeseen merkitty väärä alkukirjain. Postilaitos palautti sen Burroughs & Weilcomen liikkeeseen, missä kuori avattiin ja sen sisältä tavattiin saksankielinen kirje ynnä setelitukko. Kirjeestä kävi selville, että rahat olivat palkkiota hänen toimittamistaan palveluksista. Se seikka herätti epäluuloja Gravesia vastaan. Häntä ruvettiin pitämään silmällä, ja viimein huomattiin olevan syytä vangita hänet.
Graves on itse selostanut toimintaansa julkaisemassaan kirjassa »Erään saksalaisen vakoojan paljastuksia». Siinä hän kertoo, kuinka huomasi tulleensa vainuamisen esineeksi seuraavasti: Kerran kotia palatessaan hän oli pannut merkille, etteivät hänen tuolille jättämänsä vaatteet olleetkaan enää samassa järjestyksessä, mihin hän ulos lähtiessään ne oli jättänyt. Hänen kysyttyä emännältään, oliko huoneessa sillävälin käynyt ketään, vastasi tämä ilmeisesti hämillään, ettei ainakaan ketään vieraita ollut voinut siellä käydä. Graves kysyi sitten, oliko ehkä räätäli pistäytynyt talossa. »Kyllä», myönsi emäntä; mutta kun hän kohta sen jälkeen tiedusteli asiaa puhelimitse räätäliltään, kielsi tämä jyrkästi käyneensä siellä.
Totta tosiaan tuntuu olo sangen tukalalta, kun havaitsee joutuneensa salattujen silmien huomion esineeksi, sen voin vakuuttaa omasta kokemuksestani — varsinkin kun tietää olevansa syyllinen ja ansaitsevansa olla urkittavana.
SOTILASASIAMIEHET
Yleensä on sangen vaikeata löytää tavallisia vakoojia, joilla olisi siinä määrässä tarvittavia ennakkotietoja, että voivat joltisellakin menestyksellä ottaa selvää meri- tai maasotilaallisista teknillisistä seikoista. Siitä syystä on usein pakko tässä tarkotuksessa turvautua upseereihin.
Mutta upseereihin — nimenomaan saksalaisiin — nähden on se pula olemassa, että heidän joukostaan aniharvat kykenevät siinä määrin muuttamaan karvaansa ja esittämään rauhallisia siviilimiehiä, jotteivät ryhdillään ja esiytymisellään synnytä syrjäisissä epäluuloja. Nykyisen suursodan edellisinä vuosina retkeili rantamillamme joukottain salapukuisia saksalaisia upseereja, mutta enimmäkseen heidän säätynsä kohta keksittiin, heitä seurattiin tarkoin kintereillä, ja heidän matkailureiteistään voi pian helposti arvata heidän asiansa.
Muistanpa muutaman sellaisen seurueen kierrelleen automobiililla Kentin kreivikunnassa mukamas ottamassa selvää joistakin vanhoista roomalais-aikaisista raunioista. Eräässä kohden he tiedustivat asianomaiselta tilanomistajalta tarkoin sellaisten löytöpaikkaa, ja kun tämä valitti ettei hänellä ollut karttaa käsillä, veti eräs »muinaistutkijoista» kohta laukustaan ison kartan esille! Sen teksti ei ollut englanninkielinen, ja siihen oli m.m. tarkoin merkitty seudun vedenottopaikat, joita ei ainakaan Englannin pääesikunnan kartoissa ilmaista.