Paitsi edellämainitsemiani erilaisia vakoilulajeja ovat saksalaiset myöskin järjestelmällisesti harjottaneet kauppavakoilua. Monilukuiset saksalaiset nuorukaiset hankkivat itselleen palkattomia toimia brittiläisissä kauppaliikkeissä — »kieltä oppiakseen». Kaikella ahkeruudella he harrastivat oppiakseen paljon muutakin kuin vain englanninkieltä ja tunkeutuivat vähitellen perille liikesalaisuuksiin ja kauppamenetelmiin, joita käyttivät sitten hyväkseen omaan maahansa palattuaan. Kauppavakoilulla on ollut erittäin tärkeä merkitys sen kautta, että kauppasota itse teossa on ollut pohjimmaisena syynä nykyisen maailmansodan syttymiseen.
SAKSAN SUUNNITELMAT MAIHINNOUSUA VARTEN ENGLANNISSA
Saksan vuosittain vakoilutoimeen uhraamat rahamäärät ja niiden nojalla saavuttamat kokemukset johtivat eräänlaisen kansainvälisen vakoilutoimiston perustamiseen, joka sijaitsee Belgiassa. Sen henkilökunnan muodostivat varhemmin suurimmalta osalta Amerikan saksalaiset, jotka saivat runsaan maksun hankkimistaan tiedoista, jos tahdottiin saada asemapiirustuksia jostakin uudesta linnoituksesta, tietää uuden panssarilaivan mittasuhteet tahi uuden tykkimallin kantavuus, niin tarvitsi vain kääntyä toimiston puoleen ja kysyä: »Tahdotteko hankkia meille ne ja ne tiedot, niin maksamme teille niin ja niin paljon?» Tuotapikaa olikin toimistolla luotettavat vastaukset valmiina. Jos kysyjä tekeytyi amerikkalaiseksi, voi hän kaupanpäällisiksi saada vielä joukon vähemmän tärkeitä, mutta silti hyödyllisiä tietoja.
Jouduttuani tekemisiin näiden miesten kanssa sain selville erään saksalaisten suunnitelman, jota heillä oli aikomus noudattaa Englantiin hyökätäkseen. Kun se sattumalta valaisee heidän mahdollista menettelytapaansa rauhallisia asukkaita kohtaan hyökkäyksen-alaisessa maassa, jotka eivät ole missään yhteydessä sotatoimien kanssa, niin selostan sen tässä lyhyesti.
Saksalaisten ajatus oli silloin — juttu on muutaman vuoden vanha — että he moniaitten tuntien kuluessa luulivat kykenevänsä salpaamaan miinalaitteilla ja sukelluslaivoillaan kaiken liikenteen Englannin Kanavassa ja siten sulkea Englannin kotilaivaston Spitheadin ja Portlandin satamiin.
[Englannin sotalaivasto toimii kahdessa osassa: »kotilaivasto» (Home fleet) Englannin kanavassa ja Pohjanmerellä, suojellen kotimaan rannikkoja vihollisten maihinnousuyrityksiltä; ja »valtamerilaivasta» (Ocean fleet), joka ylläpitää Englannin merienherruutta kaikilla maailman vesillä. Jo ennen nykyistä sotaa Ranskan kanssa tehty liitto vapautti suuren joukon Englannin sotalaivoja Välimereltä. Suom. huom.]
Kun Doverin ja Calais n välinen salmi olisi sillä tapaa tukettu, oli heidän mielestään helppoa lähettää armeijansa laivoilla Pohjanmeren poikki ja laskea se maihin joko Itä-Angliaan tahi Yorkshireen. Heillä oli sitä varten Pohjanmeren rannikolla yhdeksän lastaussatamaa aallonmurtajineen ja laivasiltoineen ja niissä tarvittava määrä teräsproomuja hinauslaivoineen, kaikki valmiina joukkojen kuljetusta varten.
He olivat vuosien mittaan tehneet muistiinpanoja ilmastosuhteista ja tulleet siihen vakaumukseen, että heinäkuun 13 päivän tienoilla Englannissa yleensä vallitsee vuoden kaunein sää. Mutta toiselta puolen tahtoivat he järjestää hyökkäyksensä tapahtumaan sellaisena aikana, jolloin pankit ja kauppaliikkeet myöntävät tavanmukaisen lyhyen kesäloman henkilökunnalleen, ja jolloin junat ja höyrylaivat kukkuroillaan kulkien eivät voi välittää liikennettä tavallisella täsmällisyydellä. Se loma-aika, joka lähinnä sattuisi heinäkuun 13 päivän korville, alkaisi todennäköisesti elokuun alussa. Kokonainen ketju tällaisia yhteensattuvia seikkoja saikin nykyisen sodan alkamaan juuri tuona ajankohtana.
Englannissa asuvain vakoojain piti katkoa kaikki puhelin- ja sähkölennätinjohdot sekä — missä se vain kävi päinsä — räjähdyttää tärkeitä siltoja ja tunneleita ilmaan. Aikomuksena tietenkin oli saada aikaan mahdollisimman paljon liikenteitä sekä luoda maassa yleistä hämmennystä ja sekasortoa.
Joukkojen maihinlaskeminen Yorkshiren rannikolle perustui seuraavaan suunnitelmaan: