Saksalaiset eivät pitäneet Lontoota Englannin strateegillisena pääkaupunkina. Sellaiseksi he käsittivät paremminkin suuret teollisuuskeskukset Keski-Englannin pohjoisosassa, missä ei ainoastaan kuusi vaan neljätöistä miljoonaa henkeä asuu tuiki-tiheässä kaupungeissa ja kauppaloissa, jotka ovat niin vieri-vieressä, että ne tavallaan sulavat yhteen.
Heidän ajatuksensa oli se, että kunhan heidän vain viskata 90 000 miehinen armeija Leedsiin, Sheffieldiin, Halifaxiin, Manchesteriin ja Liverpooliin kohtaamatta vakavampaa vastustusta ensimmäisten parin tunnin aikana, niin kykenivät he tarrautumaan niin lujasti kiini asemiinsa, että vain melkoinen ylivoima saattoi karkottaa heidät niistä.
Olettaen, että heillä oli viikon muona mukanaan että he voivat hankkia kaiken muun tarvitsemansa itse paikalta, luulivat he pitävänsä puolensa sangen pitkän ajan. Ensi työkseen he karkottaisivat kaikki tuon seudun asukkaat — miehet, naiset ja lapset — lähistöltä ja hävittäisivät kaikki kaupungit raunioläjiksi.
Sillä tapaa joutuisivat nuo neljätoista miljoonaa ihmistä muutaman tiiman kuluessa kodittomiksi ja lähtisivät nälkäisinä, vimmastuneina parvina hajaantumaan ympäri maata. Sellainen isku vaatisi hallituksen ja viranomaisten puolelta vallan tavattomia toimenpiteitä asian korjaamiseksi — kaikki elintarvevarastot tyhjenisivät tuota pikaa ja rauhalliset askareet lamautuisivat täydellisesti.
Yorkshiren itärannikko Humberin ja Scarboroughin välillä on aivan kuin luotu tällaista yritystä varten. Rannikko itsessään monien mailien [Mile, Engl. peninkulma = 1,6 km. Suom. huom.] pituudelta tarjoo erinomaisia maihinnousukohtia; rantaseutu on aivan avointa, kun sitä taas sisämaahan päin kaartaa puoliympyrän muotoinen kukkulaharjanne, jota verrattain vähin voimin kävisi puolustaminen maihinnousua harkitsevia joukkoja vastaan; alueen kumpiakin sivustoita suojelevat Humber- ja Teesjoet.
Tällainen oli saksalaisten suunnitelma monias vuosi sitten, ennenkun Englannin kotilaivaston pääasema oli siirretty pohjoisempaan; ja se perustui heidän vakoojainsa itse seudulla toimittamiin tarkkoihin ennakkotutkimuksiin. Jos Saksa olisi sillä kertaa julistanut sodan, on mahdollista, ettei Englannin laivasto olisi kyennyt kyllin tehokkaasti häiritsemään sen joukkojen kuljetusta. Itsestään selvää on, että koko Saksan taistelulaivasto olisi suojannut kuljetuslaivain sivustoita.
Ensi silmäyksellä tämä suunnitelma tuntui niin tuiki haaveelliselta, että minun oli vaikea ottaa se todeksi; mutta puheltuani saksalaisten upseerien kanssa lähemmin sen johdosta täytyy minun myöntää, että se näiden mielestä ainakin oli aivan mahdollinen toteuttaa. He menivät vielä pitemmälle kertoessaan, minkälaisen kohtelun alaiseksi he aikoivat alistaa maan rauhallisen väestön, ja antoivat minun vilauksittain ymmärtää, että tulisivat menettelemään vastustajiaan kohtaan samalla rautaisella kovakouraisuudella, josta raastettu Belgia on nykyisin todistuksena. Tarvittaessa olisivat he olleet valmiit tekemään tahtonsa siviiliväestön taholla ymmärretyksi joukkoampumisilla, jollei tämä joutuin ja vastaanpanematta rientäisi tuomaan heille vaadittuja elintarpeita.
Suunnitelmaan tarkemmin perehdyttyäni tulin huomaamaan, että kaikki yksityiskohdat sotajoukkojen kuljetuksessa olivat täydellisesti järjestellyt ja valmistellut. Noissa yhdeksässä lastaussatamassa oli jokaisena ajankohtana laivoja valmiina viemään Pohjanmeren poikki suurempiakin joukko-osastoja, kuin mitä aluksi katsottiin tarpeelliseksi; ja nämä joukot voi, herättämättä erityistä huomiota, varustaa liikekannalle aivan satamain lähettyvillä — pelkästään manööverien varjolla.
Minä pidin tästä aineesta jälkeenpäin esitelmän upseereilleni. Aivan sattumalta saivat sanomalehdet vihiä asiasta, ja tämä seikka kenties paremmin kuin mikään muu osotti minun koskettaneen arkaan paikkaan. Sillä seurauksena ei ollut vain se, että parlamentin alahuoneessa sotaministeriä pommitettiin kyselyillä asian johdosta, vaan minä sain tukuttain kirjeitä saksalaisilta sekä ylhäisiltä että alhaisilta —joissa minua haukuttiin pataluhaksi. Eräs kirjoittaja lopetti sisunpurkauksensa seuraavin sanoin: »Jos luulette voivanne pelottaa meitä tulemasta, niin siinä surkeasti erehdytte.»