Nabobeista tuli pian varsin epäsuosittu ihmisluokka. Muutamat heistä olivat idässä osoittaneet mainiota taitoa ja palvelleet valtiota suurilla töillä; vaan heidän taitonsa ei astunut kotona näkyviin edullisella tavalla ja heidän työnsä olivat tuntemattomia. Että he olivat alhaista syntyperää, että he olivat koonneet suuria omaisuuksia, että he kopeasti toivat ne näkyviin, että he tuhlaavaisesti panivat ne menemään, että he naapuristossaan koroittivat kaikki hinnat, tuoreista munista lahonneihin kauppaloihin saakka, että herttuain palvelijain livreeapuvut eivät vetäneet vertoja heidän palvelijainsa livreeapuvuille, että heidän vaununsa olivat lordi-majorin vaunuja loistavammat, että heidän monilukuinen ja huonon katsannon alainen palkkalaisväkensä esimerkillään turmeli toiset puolet maan palvelijaluokkaa, että muutamat heistä, kaikesta komeudestaan huolimatta, eivät osanneet noudattaa hienon seura-elämän tapoja, vaan huolimatta siitä, että heillä oli jaloja hevoisia ja suuret joukot palvelijoita, että he käyttivät hopeakaluja ja Dresdenin posliini-astioita, metsänotus-herkkuja ja Burgundin viinejä, pysyivät alhaisena väkenä; nämä ne olivat seikkoja, jotka herättivät heitä kohtaan, sekä siinä säätyluokassa, johon he alkujansa kuuluivat, että siinä, johon he pyrkivät tunkeutumaan, sen katkeran inhon, joka on osaksi kateuden, osaksi ylenkatseen tulos. Vaan kuin sen ohessa juteltiin, että ne rikkaudet, joiden kautta he kykenivät saattamaan lordiluutnantin varjoon kilparadalla tahi ratkaisemaan kreivikunnan vaalin vastoin semmoisen suvun päämiehen mieltä, joka oli yhtä vanha kuin Läänityskirja, olivat tulleet kootuiksi julkisen luottamuksen pettämisellä, laillisten ruhtinasten kukistamisella ja kokonaisten maakuntain saattamisella kurjuuteen, niin yltyivät kaikki ihmisluonnon sekä jalommat ja paremmat että halvemmat ja kehnommat tunteet kiihkoon heittiötä vastaan, joka rikoksilla ja häpeällä oli hankkinut ne rikkaudet, mitkä hän nyt kopealla ja tuhlaavalla tavalla pani menemään. Kovaonnisessa nabobissa näytti olleen osa niitä heikkouksia, jotka komedia on tehnyt säälimättömimmän pilkan alaisiksi, ja toinen sitä rikoksellisuutta, joka on antanut tragedialle sen syvimmän synkkyyden; hänessä näytti olleen osa Tarcaretia, toinen Neroa, osa Jourdainia, toinen Rikhard kolmatta. Inhon ja pilkan myrsky, jota ei voi verrata kuin yleisön mielenpurkaukseen Puritaaneja vastaan restorationin aikana, nousi kompanian palvelijoita vastaan. Tunnokasta miestä kauhistutti tapa, jolla he olivat hankkineet omaisuutensa, taloudessaan tarkkaa taas kauhistutti tapa, jolla he panivat rahansa menemään. Taiteen harrastaja ivasi heidän kauneuden aistinsa puutteellisuutta. Hienotapainen mies soimasi heitä sivistymättömiksi heittiöiksi. Sekä mielipiteidensä että kirjoitustapansa suhteen mitä erilaisimmat kirjailijat, metodistit ja vapaa-ajattelijat, filosoofit ja ilvehtijät olivat kerran samalla puolella. Tuskin tarvinnee liioitella voidaksensa sanoa, että Englannin koko helpompi kirjallisuus noin kolmenkymmenen vuoden kestäessä oli höystytetty niillä tunteilla, joita tässä olemme kuvailleet. Foote saattoi näyttämölle anglo-indialaisen ylimyksen, joka irstaisena, epäjalona ja itsevaltaisena häpesi nuoruutensa alhaisia ystäviä, vihasi ylhäisiä, vaan tästä huolimatta lapsellisella hartaudella pyrki tulla luetuksi heidän joukkoonsa, tuhlasi varansa tytönviettelijöille ja imartelijoille, koristeli tuolinkantajaansa kallisarvoisimmilla istutushuoneen kasveilla ja hämmästytti äkkinäisen laverruksillaan rapeista, lakeista ja dsjagireista. Mackenzie kuvaili hienommalla huumorilla yksinkertaista maalaisperhettä, joka yhden jäsenensä indialaisten tulojen kautta oli saavuttanut äkillisen rikkauden ja ylhäisten tapojen kömpelön matkimisen kautta tekihe naurunalaiseksi. Cowper asetti siinä ylevässä nuhdepuheessa, jossa hehkuu hebrealaisten runoilijaan ylevä henki, Indian sorron niiden kansallisrikosten etusijaan, joiden tähden Jumala oli rangaissut Englantilaisia monivuotisilla onnettomilla sodilla, tappioilla heidän omilla merillään ja toisella puolen Atlantin merta olevan valtansa menettämisellä. Jos joku lukijoistamme tahtoo ottaa etsiäkseen käsiinsä kuusikymmentä vuotta sitten ilmestyneen novellin, niin on luultava, että ensimmäinen tahi toinen heittiö siinä näytäkse olevan raakamainen nabobi, jolla on suunnatoin omaisuus, keltaisenruskea ihokarva, ilkeä sappi ja vielä ilkeämpi sydän.
Tämmöisiä olivat, sen mukaan mitä nyt voimme päättää, ne tunteet, joita nabobit ylipään olivat herättäneet maassa. Ja Clive oli itse päänabobi; hän oli taitavin, kuuluisin, korkein arvoltaan ja varakkain koko veljeskunnassa. Hänen omaisuutensa oli asetettu semmoisella tavalla nähtäviin, joka ei voinut olla herättämättä vihaa. Hän eli hyvin komeasti Berkaley-torin luona. Hän rakensi yhden palatsin Shropshireen ja toisen Claremontiin. Hänen valtansa parlamentissa veti vertoja mainioimpain perheiden vallalle. Vaan kaikesta tästä loistosta ja mahtavuudesta huolimatta keksi kateus hänessä pilkattavia puolia. Muutamille hänen sukulaisilleen näyttää rikkaus ja arvo soveltuneen yhtä huonosti kuin Mackenzie'n Margery Mushroom'ille. Ja vaikka hänellä oli suuria ominaisuuksia, ei hän itsekään ollut vapaa niistä heikkouksista, joita sen ajan satiirinkirjoittajat katsoivat omituisiksi koko hänen luokkakunnalleen. Sodassa noudatti hän tosin erinomaisen yksinkertaisia tapoja. Hän oli yhtenään hevoisen seljässä, näyttihe aina ainoasti univormussaan, ei pukenut koskaan päällensä silkkivaatteita, ei istunut koskaan kantotuoliin ja tyytyi mitä yksinkertaisimpaan ruokaan. Vaan kuin hän ei enää ollut armeijaa johtamassa, vaihtoi hän tämän sparttalaisen kohtuullisuuden Sybaritin kopeaan ylellisyyteen. Vaikka hän näköjänsä oli epämiellyttävä ja vaikka hänen kasvojensa karkeat piirteet ainoasti sillä eivät olleet raakamaisen rumat, että niissä kuvasihe ankara, pelkäämätöin ja käskevä katsanto, oli hän kuitenkin mieltynyt kallisarvoisiin ja kirjaviin pukuihin ja täytti vaatehuoneensa mielettömällä tuhlaavaisuudella. Sir John Malcolm on hankkinut luettavaksemme kirjeen, joka olisi omansa Matthew Mite'lle ja jossa Clive tilaa "200 mitä parasta ja kauniinta rahalla tahi suosiolla saatavissa olevaa paitaa". Muutamat tämänkaltaiset, kulkupuheen suurentelemat hullutukset tekivät yleisöön epäedullisen vaikutuksen. Vaan tämä ei ollut pahinta. Kauheita juttuja, joista suurin osa oli sulaa valhetta, pantiin käymään hänen käytöksensä suhteen Indiassa. Hän sai osaksensa kaiken sen vihan, joka oli tullut herätetyksi sekä niiden kehnojen töiden kautta, joihin hän kerran tahi kahdesti oli antautunut, että niiden kautta joita Englantilaiset ylimalkaan olivat harjoittaneet Indiassa; sekä ne kehnot työt, joita oli harjoitettu hänen poissa ollessaan, että yksin nekin kehnot työt, joita hän miehuullisesti oli käynyt vastustamaan ja joita hän ankarasti oli rangaissut, luettiin hänen syyksensä. Ne samat väärinkäytökset, joita vastaan hän vilpittömyydellä, pontevuudella ja menestyksellä oli taistellut, pantiin hänen niskoilleen. Kaikki ne rikokselliset ja heikot puolet, jotka yleisö syyllä tahi syyttä luki Indian englantilaisten seikkailijain omiksi, katsottiin hänen yhdistävän yhteen itsessään. Me olemme kuulleet vanhain miesten, jotka eivät tietäneet mitään hänen elämänsä vaiheista, vaan yhä säilyttivät nuoruutensa päivinä hankitut ennakkoluulonsa, puhelevan hänestä ikäskuin jonkunlaisesta pirusta ihmisen muodossa. Johnson puhui aina tähän tapaan. Brown'ia, jota Clive käytti huvitarhojensa istuttajana, hämmästytti nähdä ylhäisen työnteettäjänsä talossa lippaan, joka aikanaan oli ollut täytetty Mursjedabadin rahaston kullalla, eikä hän voinut käsittää, kuinka tuon rikoksellisen miehen omatunto voi sallia hänen maata, kuin moinen kapine oli niin lähellä hänen makuuhuonettaan. Surreyn rahvas katseli salaperäisellä kammolla sitä jaloa kartanoa, joka kohosi Claremontissa, ja kuiskaili, että tuo mahtava jumalatoin lordi oli teettänyt niin paksut muurit estääksensä pääsyn pirulta, joka päivänä tahi toisena oli perivä hänet elävänä. Niiden ällisteleväin parojen joukossa, joihin tämä kauhea juttu pystyi, oli eräs kelvotoin pojanheittiö, nimeltä Hunter, joka sittemmin tuli avaralti tunnetuksi nimellä William Huntington, S. S.; ja se taikausko, joka niin omituisella tavalla liittyi tämän kuuluisan petturin konnamaisuuksiin, ei näytä saaneen aivan vähää elähdytystä niistä tarinoista, joita hän oli kuullut kerrottavan Clive'n elämästä ja luonteesta.
Sillä välin olivat Clive'n toimet Bengalin hallinnon suhteen alkaneet käydä yhä heikommiksi vaikutuksiltaan. Hänen politiikinsa oli suureksi osaksi hyljätty; hänen lannistamansa väärinkäytökset alkoivat jälleen päästä vallalle, ja vihdoin kävivät ne vauriot, jotka kehno hallitus oli synnyttänyt, yhä tuhollisemmiksi erään senkaltaisen kauhean kohtauksen kautta, jota ei paraskaan hallitus kykene torjumaan. Kesällä v. 1770 jäivät sateet tulematta; maa oli kuiva; kaivot olivat tyhjät; joet menivät rantoineen umpeen, ja nälkähätä, jommoista ei tunneta kuin niissä maissa, missä kukin perhekunta elatuksensa puolesta on pienen peltotilkkunsa varassa, täytti koko Gangesin laakson kurjuudella ja kuolemalla. Hennot, suloiset naiset, joiden kasvojen verhoa ei koskaan oltu kohotettu yleisön nähden, tulivat esille niistä piilohuoneista, joissa itämaalainen kateus oli vartioinnut heidän kauneuttansa, heittäysivät maahan ohikulkijan eteen ja rukoilivat surkeasti valittaen kourallista riisiä lapsilleen. Huglin joki kuljetti joka päivä tuhansittain ruumiita aivan lähelle englantilaisten valloittajain portteja ja tarhoja. Yksin Kalkutankin kadut olivat kuolevien ja kuolleiden sulkemat. Nääntyneet ja heikot henkiin jääneet olivat liian kunnottomia voidaksensa kuljettaa omaistensa ruumiit roviolle tahi pyhälle virralle sekä karkoittaa ne sjakalit ja kotkat, jotka keskellä päivää ravitsivat itseänsä ihmisten jäännöksillä. Kuolleiden lukumäärää ei laskettu koskaan, vaan kansan puheen mukaan nousi se miljooniin. Tämä katala sanoma kartutti sitä mielten kuohua, joka jo ennestään vallitsi Englannissa Indian asiain tähden. Ne, jotka olivat panneet varojansa itä-indialaiseen liikkeesen, hätäilivät saama-osiansa. Kaikki, joilla oli tavallinen inhimillinen tunto surkuttelivat kovaonnisten alamaistemme hätää, ja närkästys alkoi pian liittyä sääliväisyyteen. Kulkupuhe kertoi, että kompanian palvelijat olivat saaneet aikaan nälkähädän ostamalla kaikki maan riisivarat, että he myödessään eloa olivat ottaneet ostohinnan kahdeksinkymmenin- ja kaksintoista-kertaisesti, että eräs englantilainen virkamies, joka vuosi jäljellepäin ei ollut omistanut sataa guineaa, tämän kurjuuden aikana oli lähettänyt kotiinsa kuusikymmentä tuhatta puntaa. Näitä syytöksiä luulemme perättömiksi. Että kompanian palvelijoita löytyi, jotka Clive'n lähdettyä rohkenivat harjoittaa riisin kauppaa, on luultava. Että he, jos he harjoittivat riisin kauppaa, hinnan noustessa voittivat sillä, on varma. Vaan ei ole minkäänlaista syytä arvella, että he saivat aikaan tahi pahensivat hädän, jonka luonnolliset syyt täysin selittävät. Ne huudot, joita tässä tilaisuudessa nostettiin heitä vastaan, olivat luullaksemme yhtä mielettömiä kuin ne syytökset, joita valtiomiehet ja tuomarit meillä aikanaan nostivat ja joita muutamat vanhat ämmät yhä vielä nostavat elokauppiaita vastaan. Vaan huuto oli sittenkin niin kova ja yleinen, että se näyttää pystyneen mieheen semmoiseenkin, joka ymmärryksensä kautta oli sen verran korkeammalla tavallista ennakkoluulon kantaa kuin Adam Smith. Vielä merkillisempi oli, että nämä katalat asiat suuressa määrässä kartuttivat lordi Clive'n epäsuosiota. Hän oli ollut muutamia vuosia Englannissa kuin nälkähätä sai aikaan. Ei yksikään hänen toimistansa vähääkään tarkoittanut tämmöisen onnettomuuden synnyttämistä. Jos kompanian palvelijat olivat harjoittaneet riisin kauppaa, niin olivat he sen kautta suorastaan rikkoneet niitä asetuksia vastaan, jotka hän oli säätänyt ja joiden noudattamista hän vallassa ollessaan ankarasti oli valvonut. Vaan kansalaistensa silmissä oli hän, niinkuin olemme sanoneet, nabobi, joka itsessään yhdisti kaikki englantilais-indialaisen luonteen omituisuudet ja sillä välin kuin hän rakensi ja toimitti istutuksia Surreyssa, pidettiin häntä vastuunalaisena kaikista niistä vaikutuksista, joita kuivuus teki Bengalissa.
Parlamentti oli tähän saakka huolinut sangen vähä itäisistä alusmaistamme. Yrjö toisen kuoltua oli nopeasti toiset toistensa tieltä siirtyneet hallitukset, joita hovi vuoron imarteli ja petti, näennäisesti pitäneet valtaa käsissään. Hovilaisten juonet, pääkaupungin metelit ja ameriikkalaisten uudisasumusten kapinalliset vehkeet olivat kruunun neuvonpitäjille antaneet vähä lomaa harrastamaan Indian valtiollisia asioita. Siinä, mihin he koskivat, oli heidän koskettamisensa heikko ja tehotoin. Lordi Chatam oli tosin sillä lyhyellä ajalla, jona hän oli tilaisuudessa vaikuttamaan Yrjö kolmannen toimiin, hankkeissa saada aikaan rohkeita ja tehokkaita varokeinoja kompanian liikettä varten. Mutta hänen aikeensa jäivät sikseen sen omituisen taudin tähden, joka tähän aikaan alkoi himmentää hänen loistavia hengenlahjojansa.
Vuonna 1772 huomattiin vihdoin yleisesti, ett'ei parlamentti enää voinut laiminlyödä Indian asioita. Hallitus oli nyt voimakkaampi kaikkia niitä, jotka olivat olleet vallassa senjälkeen kuin Pitt'in ja tuon suuren whigein yhdistyksen väli rikkui v. 1761. Ei mikään kotimainen eikä ulkomainen painava valtiollinen kysymys vaatinut valtiomiesten huomiota puoleensa. Oli lyhyt ja petollinen tyyneys kahden myrskyn välillä. Middlesexin vaalin tuottama mielten kuohu oli ohitse; Ameriikan tyytymättömät siirtolaiset eivät vielä uhanneet kansalaissotaa; kompanian rahalliset hankaluudet saivat rahapulan aikaan; ministerit olivat pakoitetut ottamaan asian käsiteltäväksensä, ja koko se myrsky, joka niin kauan oli ollut hankkeissa, heittihe nyt Cliven päälle.
Hänen tilansa oli todellakin tukala. Hän oli vihattu koko maassa, vihattu India-huoneessa, ja enemmin kuin kaikki muut vihasivat häntä ne kompanian varakkaat ja mahtavat palvelijat, joiden saaliinhimoa ja mielivaltaisuutta hän oli käynyt vastustamaan. Hänen oli kestettävä se kaksinainen viha, jonka hänen hyvät ja hänen pahat työnsä, kaikki Indiassa vallitsevat väärinkäytökset ja kaikki Indiassa toimeenpannut parannushankkeet olivat synnyttäneet. Valtiollisten olojen tila oli semmoinen, ett'ei hän voinut luottaa mahtavain liittolaisten Kannatukseen. Yrjö Grenville'n puolue, johon hän oli kuulunut, oli seisonut hallitusta vastaan, vaan siitä huolimatta ei se koskaan ollut lujasti yhdistynyt muiden vastustuspuolueen lahkokuntain kanssa, ei sen pienen parven kanssa, joka yhä vielä seurasi lordi Chatam'in onnenvaiheita, eikä sen suuren mahtavan joukon kanssa, jonka tunnustettuna johtajana oli lordi Rockingham. Yrjö Grenville oli nyt kuollut: hänen kannattajansa erosivat toisistaan, ja Clive, joka oli ulkopuolella noita mahtavia, parlamentin voimat keskenänsä jakavia puolueita, ei voinut luottaa kuin niiden jäsenten kannatukseen, jotka hän itse oli saattanut sinne. Hänen vihamiehensä ja erittäinkin ne, jotka olivat hänen kuntonsa vihamiehiä, olivat tunnottomia, kostonhimoisia ja leppymättömiä. Heidän häijyytensä ei tarkoittanut mitään vähempää kuin hänen maineensa ja rikkautensa perinpohjaista hävittämistä. He mielivät nähdä hänet karkoitetuksi parlamentista, nähdä hänen kannustimensa poikkihakatuiksi, nähdä hänen omaisuutensa otetuksi kruunulle ja epäillä saattaa, tokko moinenkaan loppupäätös olisi voinut tyydyttää heidän kostonhimoansa.
Clive'n parlamenttitaktiikki oli hänen sotataktiikkinsa tapainen. Vaikka hän oli jätetty oman onnensa nojaan, saarrettuna joka puolelta ylivoiman kautta ja vaikka kaikki oli pantu alttiiksi, ei hän sittenkään tyytynyt puolustaimaan, vaan kävi rohkeasti muita ahdistamaan. Kuin keskustelut Indian asioista vielä olivat alussa, nousi hän istuiltaan ja loi päältänsä pitkän ja huolellisen puheen kautta suuren osan niitä syytöksiä, joita oli nostettu häntä vastaan. Hänen sanotaan tehneen kuulijoihinsa mahtavan vaikutuksen. Lordi Chatam, joka ei enää ollut kuin entisen oman itsensä varjokuva ja joka yhä rakasti käydä maineensa näyttämöllä, oli sinä yönä alihuoneen kallerian alla ja sanoi ett'ei hän ikänänsä ollut kuullut kauniimpaa puhetta. Se painettiin sittemmin Clive'n oman katsannon alla, ja jos annetaankin mitä suurin arvo sille avulle, jonka hän lienee saanut kirjailija-ystäviltään, todistaa se kuitenkin, että hänellä oli sekä terävä järki ja miehen mieli että asiain tutkimiseen ja niiden kaunopuheliaasen esittämiseen tarvittavat hengenlahjat, joita ahkeran harjoituksen kautta olisi voinut kehittää mitä korkeimmalle täydellisyyden asteelle. Hän rajoittihe tässä tilaisuudessa puolustamaan viimeistä hallitusaikaansa ja menestyi sen verran, että hänen vihamiehensä vast'edes katsoivat edulliseksi käydä etupäässä ahdistamaan häntä hänen aikaisemman elämänsä toimista.
Hänen elämänsä aikaisempi puoli tarjosi kovaksi onneksi heidän vihamielisyydellensä muutamia syytöksen aiheita. Äänestyksellä valittu komitea pantiin tutkimaan Indian asioita, ja tämä komitea harkitsi häijymielisellä huolellisuudella koko sen vallankumouksen historian, joka syöksi alas Surodsja Daulan ja koroittti Mir Dsjaffirin hänen valtaistuimellensa. Clive joutui mitä ankarimman tutkinnon ja kohdakkaistutkinnon alaiseksi, ja hän valitti perästäpäin katkerasti, että häntä, joka oli Plassein paroni, oli kohdeltu kuin karjanrosvoa. Hänen vastaustensa rohkeus ja suoruus riittäisi jo sinänsä osoittamaan, kuinka vieraita ne viekastelemiset olivat hänen luonnollensa, joihin hän muutamia kertoja oli antautunut Indian asioita ajaessaan. Hän tunnusti ne temput, joita hän oli käyttänyt saadaksensa Omikundin petetyksi, ja vakuutti, ett'ei hän niitä hävennyt, vaan oli yhä valmis noudattamaan samaa menetystapaa samanlaisissa olosuhteissa. Hän myönsi, että hän Mir Dsjaftirilta oli ottanut vastaan suuret rahasummat, vaan hän ei myöntänyt tällä loukanneensa mitään siveyden tahi kunnian vaatimuksia. Hän väitti päinvastoin — ja tähän oli hänellä tavallaan syytä — olevansa oikeutettu ansaitsemaan erinomaisen kohtuullisuuden maineen. Hän kuvaili elävästi sitä tilaa, johon hänen voittonsa oli saattanut hänet: mahtava ruhtinas oli hänen mielivallassaan; varakkaalla kaupungilla oli vaara tarjona joutua ryöstölle alttiiksi; rikkaat pankkiirit pyrkivät, tekemällä toinen toistansa suurempia tarjouksia, hänen suosioonsa; kulta ja juveelikasoilla täytetyt holvit olivat yksistään hänelle auki. "Jumala paratkoon, herra esimies", huudahti hän, "tänä hetkenä hämmästyttää minua oma kohtuullisuuteni".
Tutkinto oli niin lavea, että kumpikin huone meni erilleen ennen sen päättymistä. Sitä jatkettiin kuin istunnot jälleen alkoivat. Kuin komitea oli päättänyt työnsä, ei valistuneiden ja puolueettomain miesten ollut juuri vaikea arvostella työn tuloksia. Selvä on, että Clive oli syypää muutamiin tekoihin, joita ei käy puolustaminen loukkaamatta kaikkia niitä pyhempiä lakeja, jotka ovat ohjeena yksityisille ja valtioille niiden yhteyksissä toistensa kanssa. Vaan yhtä selvä on, että hän oli osoittanut sekä suurta taitoa että suurta kuntoa, että hänen vaikutuksensa sekä isänmaansa että Indian kansan hyväksi oli mainio, ja ett'ei häntä nyt todellisesti otettu tutkittavaksi menettelynsä tähden Mir Dsjaffirin kanssa eikä Omikundia kohtaan harjoitetun petoksensa tähden, vaan sen lujan vastarinnan tähden, jonka hän oli asettanut saaliinhimolle ja mielivaltaisuudelle.
Tavallisessa kriminali-oikeudessa on asiain vastakkainmeneminen kokonaan tuntematointa. Ansiollisin työ ei kelpaa sovittamaan mitä vähäpätöisimmän hairahduksen syytöstä. Jos joku on myynyt olutta sunnuntai-aamuna, ei siitä ote hänelle mitään puolustusta, että hän panemalla omansa alttiiksi on pelastanut lähimmäisensä hengen. Jos hän on valjastanut newfoundlantilaisen koiran pikku lapsen vaunujen eteen, ei siitä ole hänelle mitään puolustusta, että hän on tullut haavoitetuksi Waterloon luona. Vaan ei tämä tämmöinen katsantokanta kelpaa noudatettavaksi miesten suhteen, jotka ovat olleet paljoa suuremmassa määrässä kuin tavallisesti vapaita toimissaan sekä paljoa suuremmassa määrässä kuin tavallisesti saaneet kokea kiusauksia ja sentähden paljoa suuremmassa määrässä kuin tavallisesti ovat oikeutetut nauttimaan myötätuntoisuutta. Semmoisia miehiä tulisi heidän oma aikansa arvostella samalla tavalla kuin jälkimaailma arvostelee heitä. Heidän kehnoja tekojansa ei tosin tule väittää hyviksi, vaan heidän hyvät ja kehnot tekonsa ovat vilpittömästi punnittavat, ja jos hyvät kokonaisuudessaan ovat voitolla, ei arvostelu saa rajoittua siihen, että se lausuu heidät syyllisyydestä vapaiksi, vaan sen tulee kiittää heitä. Semmoinen tuomari, joka leppymättömästi kiinnittää katseensa yhteen tahi kahteen puolustamattomaan toimeen, ei voi lausua yhden yhtä historian suurta hallitsijaa vapaaksi. Jos tarkastamme toimia miesten semmoisten kuin Brucen, Skotlannin pelastajan, Moritsin, Saksan pelastajan, Wilhelmin, Hollannin pelastajan, hänen suuren jälkeläisensä, Englannin pelastajan, Morray'n, tuon oivan hallitsijan, Cosmón, maansa isän, Franskan Henrik neljännen, Wenäjän Pietari suuren, kuinka parahin näistä kestäisi semmoista arvostelua? Historialla on laveammat katsantokantansa, ja paras valtiollisten töiden oikeusto on se, joka ennakolta julistaa historian tuomion.