Kaikkien puolueiden järkevät ja kohtuulliset miehet tunsivat tämän Clive'n asiassa. He eivät voineet julistaa häntä virheettömäksi; vaan he eivät taipuneet jättämään häntä noiden katalain ja vimmastuneiden roistojen valtaan, jotka olivat masentaneet hänen mielensä ja hartaasti halusivat saada kiusata hänet kuolijaksi. Vaikk'ei lordi North ollut erittäin ystävällinen häntä kohtaan, ei hän kuitenkaan taipunut ahdistamaan häntä ylen ankarasti. Clive'lle, joka muutamia vuosia ennen oli nimitetty Bathi'n tähtikunnan ritariksi, vietettiin nyt, tutkinnon vielä kestäessä, varsin loistava vihkiäisjuhla Henrik seitsemännen kappelissa. Pian sen jälkeen nimitettiin hän Shropshisen lordiluutnantiksi. Käydessään kunniotustervehdyksellä hovissa, salli Yrjö kolmas, joka alati oli suosinut häntä, hänelle yksityisen pääsyn puheilleen, keskusteli hänen kanssansa puolen tunnin verran Indian valtiollisista asioista ja oli silminnähtävästi liikutettu, kuin tuo vainonalainen kenraali puheli töistään ja siitä tavasta, jolla niittä oli palkittu.
Vihdoin sai alihuone syytökset varmassa muodossa. Päällekantajana astui esiin komitean puheenjohtaja Burgoyne, joka oli teräväjärkinen, kunniallinen ja käytökseltään miellyttävä henkilö, viehättävä draamallinen kirjailija, upseeri, jonka miehuutta ei koskaan oltu epäilty ja jonka taito tänä aikana pidettiin suuressa arvossa. Hallituksen jäsenet kannattivat eri puolueita, sillä silloisena aikana olivat kaikki muut kysymykset avonaisia paitsi ne, jotka hallitus oli nostanut tahi joiden johdosta hallitus joutui moitteenalaiseksi. Korkein päällekantaja Thurlow oli syyttäjäin joukossa. Korkein lain valvoja Wedderburne, joka oli Clive'n harras suosija, puhui ystävänsä eduksi erinomaisella puolustuksen ja kaunopuheliaisuuden voimalla. Kummallista on, että Thurlow muutamia vuosia myöhemmin innokkaammin kuin kukaan muu taisteli Warren Hastings'in puolesta, sillä välin kuin Wedderburne oli tämän suuren, vaikk'ei virheettömään valtiomiehen ankarimpia ahdistajoita. Clive puhui omaksi puolustuksekseen vähemmin ja vähemmällä taidolla kuin edellisenä vuotena vaan kuitenkin suurella nerolla ja innostuksella. Hän kertoi suurista töistään ja rasituksistansa, ja pyydettyänsä kuulijoitaan pitämään mielessä, että he olivat tekemässä päätöstä ei ainoasti hänen, vaan myöskin heidän oman kunniansa suhteen, lähti hän pois istuntohuoneesta.
Alihuone päätti, että valtion asevoiman kautta saavutetut varat kuuluivat yksinomaisesti valtiolle, ja että valtion palvelijat harjoittivat laittomuutta anastaessaan itselleen moisella tavalla hankittuja varoja. Huone tuli siihen päätökseen, että Bengalin englantilaiset virkamiehet järjesteellisesti olivat rikkoneet tätä terveellistä sääntöä vastaan. Eräänä seuraavana päivänä menivät he askeleen eteenpäin ja päättivät, että Clive niiden keinojen avulla, jotka olivat hänelle tarjona Indian brittiläisten sotavoimain päällikkönä, oli hankkinut itselleen suuret rahasummat Mir Dsjaffirilta. Tähän pysähtyi huone. Se oli hyväksynyt Burgoynen syllogismin avaramman ja ahtaamman päätelmän, vaan loogillisen johtopäätöksen tekeminen sai arvelemaan. Kuin lausunto-esitys tehtiin, jonka mukaan lordi Clive oli käyttänyt valtaansa väärin ja ollut huonona esikuvana virkamiehille, niin oli itse asia otettu ratkaistavaksi ja saatettu perille. Kauan senjälkeen kuin päivä oli noussut valaisemaan tuota vilkasta keskusteluhuonetta, teki Wedderburne esityksen, jossa lausuttiin, että lordi Clive toiselta puolen jalolla ja mainiolla tavalla oli palvellut isänmaatansa, ja tähän esitykseen suostuttiin vastustamatta.
Ylipään näyttää meistä tämän merkillisen tutkinnon päätös osoittavan, että alihuone oikeudentuntonsa, kohtuullisuutensa ja ymmärtäväisyytensä kautta ansaitsi kunnioitusta. Sen jäsenillä ei tosin ollut mitään suurta kiihoitusta vääryyteen. He olisivat olleet sangen huonoja tuomareja Jenkinson'ia tahi Wilkes'tä vastaan nostetussa kanteessa. Vaan Cliveä koskeva asia ei ollut puolue-asia; ja edustushuone osoitti työssään sitä tervettä järkeä ja tervettä mieltä, jota aina voi odottaa englantilaisten gentlemennein kokoukselta, kuin he eivät ole puoluehengen sokaisemia.
Brittiläisen parlamentin kohtuullinen ja maltillinen käytös saavutti mitä suurimman etevyyden erään sille tarjona olevan vastakohdan kautta. Ludvik viidennentoista kurja hallitus oli joko suorastaan tahi välillisesti murhannut jokaisen Franskalaisen, joka itämailla ansiollisesti oli palvellut isänmaatansa. Labourdonnais suljettiin Bastiljiin eikä hän lähtenyt sieltä vuosikausien kärsimisten jälkeen kuin kuollakseen. Dupleix, jonka äärettöin omaisuus riistettiin, ja jonka mieli murtui nöyryyttävien odotusten kautta etuhuoneissa, vaipui unhotettuna hautaan. Lally hilattiin suukapula huuliensa välissä yhteiselle hengenrangaistus-paikalle. Englannin alihuone sitä vastoin kohteli hengissä olevaa sotapäällikköänsä sillä valistuneella oikeudentunnolla, jota harvoin osoitetaan muille kuin vainajille. He toivat esiin yleiset järjelliset periaatteet; he huomauttivat hienosti, missä kohdin hän oli poikennut näistä periaatteista ja lievensivät tuota arkatuntoista moitetta runsaalla kiitoksella. Vastakohta tuli huomatuksi Voltaire'lta, joka aina oli puolueellinen Englannin eduksi ja aina halukas saattamaan Franskan parlamentin epäkohdat näkyviin. Näyttääpä siltä kuin hän näinä aikoina olisi ollut hankkeissa kirjoittaa Bengalin valloituksen historian. Hän mainitsi aikomustansa tohtori Moore'lle, kuin tämä hupainen kirjailija kävi hänen luonansa Ferneyssä. Wedderburne harrasti suuresti asiata ja kehoitti Clive'ä varustamaan aineksia. Jos hanke olisi tullut suoritetuksi, emme epäile, että Voltaire olisi tehnyt kirjan, joka sisältäisi monta vilkasta ja sattuvaa kertomusta, monta oikeata ja tunnollista mietettä, monta tavatointa erehdystä, monta ivalausetta Mooseksen-kirjan ajanlaskun suhteen, paljo katoolilaisia lähetyssaarnaajoita häpäiseviä kohtia ja paljo jalomielistä, uudesta testamentista varastettua ja hurskaan sekä filosoofillisen braminin huulille pantua uskonnollista ihmisrakkautta.
Clive sai nyt turvallisena pitää varallisuutensa ja kunniansa. Hänellä oli ympärillään hartaita ystäviä ja omaisia, eikä hän vielä ollut elänyt voimakkaan ruumiillisen eikä henkisen työijän yli. Vaan jo kauan aikaa oli hänen henkensä käynyt yhä himmeämmäksi ja nyt se peittyi synkkään pimeyteen. Varhaisen nuoruutensa päivistä lähtien oli hänellä semmoisen oudon synkkämielisyyden kohtauksia, "jolle haudan löytäminen tuottaa rajattoman riemun ja ilon." Hän oli kahdesti koettanut lopettaa henkensä ollessaan vielä kirjurina Madrasissa. Työllä ja menestyksellä oli ollut terveellinen vaikutus hänen mielentilaansa. Hän oli hallinnut synnynnäistä turmiotansa niin kauan kuin hänellä Indiassa vielä oli suuria tehtäviä ja niin kauan kuin Englannissa rikkaudella ja arvolla vielä oli uutuuden viehätys. Vaan nyt hänellä ei enää ollut mitään tehtävää eikä mitään toivottavaa. Hänen ponteva henkensä riutui ja surkastui toimettomassa tilassa niinkuin kasvi epäotollisessa ilma-alassa. Häijyys, jolla hänen vihamiehensä olivat vainonneet häntä, komitean loukkaava kohtelu, alihuoneen lausuma, vaikka kohta helppo moite, tieto että suuri osa hänen kansalaisiansa piti häntä julmana ja kavalana tyrannina, kaikki nämä seikat yhtyivät tuskastuttamaan ja masentamaan häntä. Yht'aikaa koettivat kovat ruumiilliset kärsimiset hänen mieltänsä. Pitkällisen olonsa aikana tropillisessa ilma-alassa oli hän hankkinut itsellensä monta tuskallista vaivaa. Saadaksensa rauhaa ryhtyi hän käyttämään opiumin apua ja tämä petollinen auttaja orjuutti hänet vähitellen. Vaan sittenkin säteili hänen älynsä viimeiseen saakka tilaisuuden sattuessa pimeyden läpi. Kerrotaan että hän toisinaan, istuttuansa tuntikausia äänettömänä ja horroksissa, virkosi keskustelemaan jostakin suuresta kysymyksestä, osoitti silloin kaikkia sotilaan ja valtiomiehen hengenlahjoja niiden, täydessä voimassa ja vaipui sitten jälleen synkkämieliseen uneensa.
Riitaisuudet Ameriikan kanssa olivat käyneet niin arveluttaviksi, että tarttuminen miekkaan näytti välttämättömältä ja ministerit halusivat käyttää hyväksensä Cliven apua, jos hän vielä olisi ollut sama mies kuin keskeyttäessänsä Patnan piirityksen ja hävittäessään Hollantilaisten armeijan ja laivaston Gangesjoen suussa, niin ei ole mahdotointa olettaa että siirtolaisten vastarinta olisi tullut lannistetuksi ja tuo itsessään välttämätöin erkaneminen emämaasta siirretyksi muutamia vuosia eteenpäin. Vaan nyt oli liian myöhäistä. Monenlaiset kärsimiset panivat hänen jäntevät hengenvoimansa nopeasti riutamaan. Marraskuun 22 p. v. 1774 lopetti hän omalla kädellään henkensä. Hän oli äskettäin täyttänyt yhdeksännenviidettä ikävuotensa.
Tuo kauhea loppu niin suurelle menestykselle ja kunnialle sai rahvaan kaikki ennakkoluulot vakaantumaan ja muutamat todellisestikin hurskaat ja älykkäät miehet unohtivat niihin määrin uskonnolliset ja filosoofilliset periaatteensa, että he vakuutuksella panivat jumalan koston ja pahan omantunnon kauhistuksen tämän surkean tapauksen syyksi. Vallan erilaisilla tunteilla katselemme me näytelmää, jossa mahtava henki yltäkylläisyyden tuottaman uupumuksen, kunnianloukkausten tuottaman tuskan sekä turmiollisten rasitusten ja vielä turmiollisempain parannuskeinojen kautta joutuu häviölle.
Englantilaisten aseiden maine itämailla on alkujansa niiltä ajoilta, jolloin Clive ensikertaa oleskeli Indiassa. Ennen hänen tuloansa olivat hänen kansalaisensa paljastaan saksoja ja sentähden ylenkatseen alaisia, kuin sitä vastaan Franskalaisia kunnioitettiin kansana, joka oli oppinut voittamaan ja hallitsemaan. Hän hävitti miehuudellaan ja taidollansa tämän lumouksen. Arkotin puolustuksella alkavat ne monet voitot itämailla, jotka päättyvät Gisnin kukistumisella. Muistettava on sekin, ett'ei hän ollut kuin viidenkolmatta vanha, kuin hän osoittihe kykeneväksi sotapäällikön toimeen. Tämä on harvinainen, jos kohta ei yksin hänellä tavattava etevyys. Totta on, että Aleksander, Corde ja Kaarle XII vielä nuoremmalla ijällä voittivat suuria taisteluja; vaan näillä ruhtinailla oli ympärillään vanhoja, mainion taitavia kenraaleja, joiden neuvojen ansioksi Granicusen, Rocroin ja Narvan voitot ovat luettavat. Vaan Clive'llä, tuolla kokenemattomalla nuorukaisella, oli enemmin kokemusta kuin kellään niistä, jotka olivat hänen komennettavinansa. Clive'n oli opettaminen itseänsä, opettaminen upseerejansa ja opettaminen armeijansa. Napoleon Bonaparte on muistaaksemme ainoa mies, joka yhtä nuorella ijällä osoitti yhtä suuria sotilaan lahjoja.
Englantilaisten valtiollinen ylivalta Indiassa on alkujansa niiltä ajoilta, jolloin Clive toisen kerran oleskeli mainitussa maassa. Hän sai taidollaan ja jäntevyydellänsä toteutumaan enemmin kuin ne suurenmoiset unelmat, jotka olivat häilyneet Dupleix'in mielikuvituksessa. Niin avarata alaa viljeltyä maata, niin suurta tulomäärää, niin runsasta alamaisjoukkoa ei onnellisinkaan proconsuli ollut liittänyt Rooman valtakunnan alueesen. Eikä niin suuria sotasaaliita koskaan kuljetettu riemuporttien alitse, pyhää tietä myöten ja tungoksella täytetyn forumin kautta Tarpejon Jupiterin temppeliin. Niiden maine, jotka kukistivat Antiokusen ja Tigranesin hälvenee niiden tekojen loiston rinnalla, jotka tuo nuori Englantilainen seikkailija sai aikaan sotajoukon semmoisen komentajana, joka lukumäärältänsä ei ollut puolen roomalaisen legionin vertainen. Itämaisen valtamme hallinnossa aljettiin harjoittaa vilpittömyyttä, kuin Clive kolmannen kerran kävi Indiassa. Hänen noustessaan maalle Kalkutassa v. 1765 pidettiin Bengalia paikkana, johon Englantilaisia lähetettiin ainoasti jos jollakin tavalla rikastumaan mitä lyhyimmässä ajassa. Hän oli ensimmäinen, joka pelkäämättömällä ja säälimättömällä mielellä kävi taistelemaan tuota ääretöntä sorto-, kiskomis- ja lahjomisjärjestelmää vastaan. Hän pani tässä taistelussa miehuullisesti elämänsä turvallisuuden, maineensa ja loistavan omaisuutensa vaaran pantiksi. Sama oikeuden, tunto, joka kieltää meitä salaamasta tahi kaunistelemasta hänen varhaisemman ikänsä virheitä, vaatii meitä myöskin tunnustamaan, että nämä virheet jalolla tavalla sovitettiin. Jos kompaniaa ja sen palvelijoita kohdannut syytös on peräytetty, jos vierasten vallanpitäjäin ijes, joka kaikkialla muualla on ollut raskain kaikista ikeistä, Indiassa on huomattu helpommaksi kuin minkään kotiperäisen hallitsijasuvun ijes, jos sitä ryövärimatkuetta, joka ennen levitti kauhistusta yli koko Bengalin tasangon, on seurannut virkakunta, joka on yhtä mainio rehellisyytensä, tasapuolisuutensa ja yhteisharrastuksensa kuin taitonsa ja ahkeruutensa puolesta, jos nyt näemme miehiä semmoisia kuin Munro, Elphinstone ja Metcalfe, jotka, komennettuansa voitollisia armejoita, koroitettuansa kuninkaita valtaistuimelle ja syöstyänsä toisia, uljaina kunniallisen köyhyytensä puolesta palajavat maasta, joka kerran herätti jokaisessa alhaisessa kauppakirjurissa rajattoman rikkauden himon, niin on Clivellä näiden muutosten suhteen ansio, joka ei ole vähäinen. Hänen nimellänsä on etevä sija valloittajain luettelossa. Vaan se tavataan paremmallakin listalla; se tavataan niiden listalla, jotka ovat tehneet ja kärsineet paljon ihmiskunnan onnen eteen. Sotilaana antaa historia hänelle sijan Lucullus'en ja Trajanus'en rinnalla. Eikä se kiellä häneltä reformatorina osaa sitä kunnioitusta, jolla Franskalaiset pitävät Turgotin muistoa rakkaana ja jolla Hindulaisten viimeiset miespolvet katselevat lordi William Bentinekin muistopatsasta.