Mutta tällä hetkellä hän ei todellakaan tiennyt, oliko tsaarin poika sittenkin palannut hotelliinsa ja koko selvittämätön asia haihtunut kuin saippuakupla. Sitten olisi mielenkiintoista ja tärkeätä tarkkailla Lavrovskin asennetta.
Hänen huoneensa oveen koputettiin heikosti, huoneen, missä hän oli odottanut noin puolen tuntia kulkien hermostuneesti edestakaisin huoneen lattialla ja silloin tällöin istuen pöytänsä ääreen ja peittäen monia paperiarkkeja nopealla kirjoituksella.
"Ah! sinäkö se oletkin, Eugen", hän sanoi lausuttuaan kärsimättömästi "sisään", jolloin ovelle oli ilmestynyt venäläisen palvelijan älytön hahmo. "No, oletko mitään kuullut? Kerro minulle niin lyhyesti kuin voit kaikki tärkeät kohdat, samalla kuin teen muistiinpanoja; toimi nopeasti, sillä minulla on vain muutama minuutti jäljellä."
"Teidän armonne ohjeiden mukaan", alkoi venäläinen, "menin ensin oopperataloon, mistä viimeisetkin naamioidut olivat silloin lähtemäisillään ja valoja sammutettiin; keskustelin useimpien virkailijoiden sekä eräiden käskyläisten kanssa, joiden toimipaikkana ooppera silloin oli ollut, mutta kukaan ei näytä huomanneen odaliskia, mustaa dominoa tai vaunuja. Mutta he muistavat kuitenkin erään vanhahkon herrasmiehen, joka samoin oli puettu mustaan dominoon ja teki samanlaisia kyselyjä kuin minäkin ja näytti kovin kiihtyneeltä, kun ei saanut tietää mitään."
"Se oli tietenkin Lavrovski! Sitten?"
"Tänä aamuna sain hotellista tietää, että tsaarin poika ei tähän mennessä vielä ollut ilmestynyt, sillä kreivi Lavrovski, jota seurasin noin kello kahteen asti tänään iltapäivällä, meni erään herra Furet'n omistamaan asioimistoon, joka, kuten sain tietää portinvartijalta, on hyvin tunnettu ja arvossapidetty salapoliisi tässä kaupungissa."
"Hm! Mitähän hän lienee tehnyt niillä main!" tuumi madame Demidov.
"Oletko varma, että hän ei lähettänyt sähkösanomaa ensin Pietariin?"
"Aivan varma, teidän armonne. Pääsen siihen kohta. En tietenkään voi sanoa, mitä tapahtui toimistossa, mutta silmiini pisti, että kun Lavrovski lähti toimistosta puolisen tuntia myöhemmin, hän tuntui minusta, mikäli mahdollista, vieläkin murtuneemmalta. Päättelin siitä —"
"Älä puhu päätelmistä ja olettamuksista, hyvä ystävä. Meidän täytyy pitää kiinni tosiasioista", sanoi madame Demidov moittivasti. "Epäilemättä Lavrovski ei uskalla luottaa täydellisesti tähän Furet’hen, ja sentähden salapoliisi kieltäytyy kuluttamasta aikaansa hyödyttömään takaa-ajoon. Mitä tapahtui sitten?"
"Ei ole paljon muuta kerrottavana, teidän armonne. Kreivi Lavrovski meni suoraa päätä takaisin hotelliinsa, mistä hän ei ole liikkunut koko päivänä. Mutta Stepan, venäläinen palvelija, lähti ulos noin kello viideltä. Huomasin hänen kantavan paperipalasta kädessään. Seurasin häntä sähkösanomatoimistoon ja minun onnistui nähdä vilaukselta, mitä se sisälsi, kun hän ojensi sen pöydän yli."