Vanha herttua de Marny istui vuoteensa reunalla pitkät laihat sääret voimattomina riippuen.
Raajarikko oli yrittänyt päästä pystyyn ponnistellen säälittävän kovasti kohottautuakseen. Hän oli myöskin kuullut raskaita askeleita, miesten laahustavaa käyntiä heidän painokasta taakkaa kantaessaan.
Hänen mieleensä juolahti aika puoli vuosisataa sitten, jolloin hän vain puolittain kiinnitti mieltänsä tapahtumain kulkuun. Hän tunsi hyvin kamaripalvelijain ja ystävien muodostaman kulkueen sekä lääkärin taakan vieressä, kallisarvoisen taakan, jota kannettiin vuoteelle surevan perheen hoivaan jätettäväksi.
Ken tietää millaisia kuvia väikkyi hänen heikentyneessä mielessään? Mutta hän arvasi asian. Ja kun Juliette syöksähti hänen huoneeseensa ja kalpeana vavisten seisoi hänen edessään onnettomuuden maailman kuvastuessa hänen sinisissä silmissään, tiesi Juliette, että hänen isänsä oli arvannut asian hänen tarvitsematta sitä isälleen kertoa. Jumala oli sen tehnyt hänen puolestaan.
Pietari, vanhan herttuan uskollinen kamaripalvelija puki hänet mahdollisimman pian. Herra herttua tahtoi pukeutua juhlavaatteisiin, mustaan samettipukuun, joka oli koristettu kallisarvoisilla pitseillä ja timanttinapeilla ja johon hän oli ollut puettuna, kun »Kuningas aurinko» oli kätketty ikuiseen lepoonsa.
Kunniamerkit hän ripusti rinnalleen ja kiinnitti miekan vyölleen. Komeat vaatteet, jotka olivat soveltuneet hänelle hyvin hänen parhaina miehuusvuosinaan, riippuivat jotensakin väljinä hänen laihtuneella vartalollaan, mutta hän näytti loisteliaalla ja miellyttävältä. Hänen valkea tukkansa oli isolla mustalla nauharuusukkeella niskaan sidottu, ja hieno, kauniista englantilaisesta pitsistä tehty pehmeälaskoksinen rinnus oli hänen leukansa alla.
Koettaen pysyä mahdollisimman suorana istui hän sairastuolissaan, ja neljä palvelijaa täydellisissä virkapuvuissaan kantoi hänet hänen poikansa kuolinvuoteen ääreen.
Koko talo oli jo silloin liikkeellä. Tilavassa eteisessä ja pitkin tammisia portaita paloi soihtuja isoissa jalustoissaan, ja aavemaisesti sadat kynttilät lepattivat ruhtinaallisen kartanon tilavissa huoneissa.
Lukuisa palvelijajoukko puettuna herttuallisen huoneen komeaan liveripukuun oli järjestynyt porraskäänteelle.
Marnyn suvun perillisen kuolema on tapahtuma, joka on merkitty historian lehdille.