Sydämessään ei hän enää vihannut Juliettea. Mikä Paul Déroulèdelta jäi ymmärtämättä, sen Anne Mie oli jo arvannut. Tyttö uskoi varmasti, ettei mikään enää pelastanut Juliettea kuolemasta, ja hänen sydämeensä hiipi voimakas hellyyden tunne naista kohtaan, jota hän oli vihollisenaan ja kilpailijanaan pitänyt.
Lyhyessä ajassa oli hänkin oppinut suuren läksyn, että kosto on vain
Jumalan.
XX LUKU.
CHEVAL BORGNE.
Oli puoliyö.
Huone oli käynyt tukahuttavan kuumaksi; eltautuneen tupakan, härskin voin ja sekoittamattoman viinan löyhkä leijaili kuin sumu ilmassa.
Cheval Borgnen ravintolan suurinta huonetta oli viimeisten viiden vuoden aikana käytetty äärimmäistasavaltalaisten, sansculottien, kokouspaikkana.
Itse rakennus sijaitsi likaisen, kurjannäköisen ja mitättömän kadun varrella. Sellaisten katujen kapeus ja ulkonevat rakennukset estävät auringon, ilman ja valon pääsemästä kurjille asukkaille.
Cheval Borgne oli viheliäisimmännäköisiä asumuksia huonomaineisen kadun varrella. Rappaus oli halkeillut, vieläpä näyttivät seinätkin pullistuvan ulospäin ennen lopullista romahdustaan. Huoneet olivat matalat ja kattoja kannattivat ajan ja lian mustaamat hirret.
Kerran se oli ollut kuuluisa avaroista kellareistaan, jotka sisälsivät harvinaisen vanhoja viinejä. Suuren hallitsijan aikana oli nuorten keikarien tapana lähteä naisien komeista salongeista viettämään Cheval Borgnessa yöllisiä juominkejaan.