I. Pariisi: 1783.
II. —
Luku.
I. Parisiisi 1793 — Väkivalta.
II. Kansanvaltuutettu.
III. Vierasvaraisuus.
IV. Uskollinen kotikoira.
V. Päivä metsässä.
VI. Tulipunainen neilikka.
VII. Varoitus.
VIII. Anne Mie.
IX. Mustasukkaisuus.
X. Ilmianto.
XI. »Kosto on minun.».
XII. Damokleen miekka.
XIII. Sotkeutuneet silmukat.
XIV. Onnekas hetki.
XV. Paljastettu.
XVI. Pidätetty.
XVII. Sovitus.
XVIII. Luxembourgin vankilassa.
XIX. Sekavuutta.
XX. Cheval Borgne.
XXI. Jakobinilaispuhuja.
XXII. Päivän päättyessä.
XXIII. Oikeus.
XXIV. Julietten tutkiminen.
XXV. Puolustus.
XXVI. Kuolemantuomio.
XXVII. Fructidorin mellakat.
XXVIII. Odottamatonta.
XXIX. Père Lachaise.
XXX. Loppu.
PROLOOGI.
I
Pariisi 1783.
»Pelkuri! Pelkuri! Pelkuri!»
Sanat kajahtivat selvästi ja äreän kiihkoisasti tuskallisen nöyryytyksen niitä korostaessa.
Vihasta vavisten hypähti poika pystyyn, ja tasapainonsa menetettyään hän horjahti eteenpäin käsillään tavoitellen pöytää ja samalla koettaen silmäluomiensa vavahtavilla liikkeillä turhaan tukahduttaa häpeän kyyneleitä, jotka sokaisivat hänen silmiään.
»Pelkuri!» Hän koetti huutaa loukkaussanaa kaikkien kuultavaksi, mutta hänen kuiva kurkkunsa ei sitä sallinut. Hänen vapiseva kätensä haeskeli pöydälle hajoitettuja kortteja. Hypistellen niitä kuumeisen tarmokkaasti hän sai ne kootuiksi nopeasti ja hermostuneesti. Sitten hän heitti ne vastapäätä seisovaan miehen yrittäen vielä kerran sopertaa: »Pelkuri!»