Juliette tarkasteli tutkivasti itseään peilissä ja järjesteli kiharaa, jonka kapinallinen muoto näytti hänestä hyvin sopivalta. Hän tarkasteli kasvojaan huolellisesti. Miksi? sitä hän ei voinut sanoa. Ehkäpä sekin kuului naisen tarkkoihin vaistoihin.
Sen ajan yksinkertainen ja pukeva muoti sopi hänelle erinomaisesti. Uumenviiva, sangen pitkä, mutta tarkkaan määrätty — jäännös aikaisemmalta korostetulta kuosikaudella — teki hänen pitkän solakan vartalonsa miellyttäväksi ja entistään notkeammannäköiseksi. Hienolla pitsillä reunustettu kaulaliina, joka oli sievästi solmittu hänen rinnalleen sulostutti tyttömäistä povea ja olkapäitä.
Kuin aito sädekehä ympäröi hänen tukkansa sieviä pirteitä kasvoja. Pehmeänä ja vaaleakiharaisena se kultakiehkuran tavoin pisti näkyviin mitä sievimmän pienen pitsipäähineen alta.
Hän kääntyi Anne Miehen päin valmiina häntä huoneesta seuraamaan. Pikku raajarikko tyttö huoahti silitellessään oman esiliinansa poimuja ja lopetellessaan Julietten asun parantamista.
Kuin unelmien hetki mennä sujahti Juliettesta aika ennen illallista.
Hän oli oleskellut niin paljon yksin, oli viettänyt itsetutkisteluelämää siinä määrin, ettei hän voinut käsittää ja ymmärtää kaikkea mitä ympärillä tapahtui. Siihen aikaan kun Ranskan sisäinen elinvoima ensimäisen kerran totesi olemassaolonsa ja sitten poisti tieltään sen hurjaa edentymistä estävät sulut, oli Juliette ollut sidottuna puolitylsistyneen isänsä sairastuolin ääreen. Senjälkeen Ursulan luostarin suojaavat muurit olivat kätkeneet hänen henkisiltä silmiltään vanhan ja uuden aikakauden suuren yhteentörmäyksen todellisen tarkoituksen.
Déroulède ei ollut rikkiviisas eikä myöskään vallankumouksellinen. Hänen teoriansa olivat haaveita ja hänellä oli harvinaisen voimakas myötätunto lähimäisiinsä.
Lausuttuaan ensimäisen satunnaisen tervehdyksensä Juliettelle oli Déroulède jatkanut äitinsä kanssa keskustelua, jonka nuoren tytön saapuminen oli keskeyttänyt.
Hän ei näyttänyt kiinnittävän Julietteen paljon huomiota, vaikka hänen tummat kiivaat silmänsä etsivät tuontuostakin tytön katsetta niinkuin häneltä vastausta vaatien.
Hänen puheensa kosketteli Pariisin roskajoukkoa, jota hän nähtävästi ymmärsi hyvin. Sellaiset tapahtumat kuin Julietten herättämä olivat sitä ennen johtaneet varkauksiin ja ryöstöihinkin, useinpa murhiinkin, mutta kansanvaltuutetun Déroulèden talon edustalla oli aivan hiljaista jo puoli tuntia sen jälkeen, kun Juliette oli paennut kirkuvan, petomaisen joukon käsistä.