Hän tunsi vanhan herttua de Marnyn ja kunnioitti häntä heikkoa melkein hassahtavaa ukkoa, jonka siihenastista puhdasta kilpeä nuori kreivi, hänen poikansa, koetti parhaansa mukaan tahria.
Kun poika kaatui vihan vimmansa sokaisemana, nojautui Déroulède hänen ylitseen vaistomaisesti ja auttoi hänet hyvin ystävällisesti pystyyn. Hän olisi poikaselta pyytänyt anteeksi omaa ajattelemattomuuttaan, jos se olisi ollut mahdollista, mutta n.s. kunnian pöyhkeä laki kielsi niin järkevän menettelyn. Siitä ei olisi ollut hyötyä, ja olisi se vain saattanut hänen oman maineensa vaaraan torjumatta perinnäistapojen seurausta.
Kuuluisan pelihuoneen laudoitetut seinät olivat usein olleet sellaisten näytöksien todistajina. Kaikki läsnäolijat toimivat tottuneesti. Kaksintaistelun säännöissä oli määrätty erikoisia muodollisuuksia, ja tarkalleen niitä heti noudatettiinkin.
Nuoren kreivin ympärille kertyi heti lähennen ystäväpiiri. Hänen suuri nimensä, varallisuutensa ja isänsä vaikutusvaltainen asema olivat avanneet hänelle Versailles'n ja Pariisin ovet. Sillä hetkellä hän olisi voinut saada kokonaisen sotajoukon tukemaan itseään lähestyvässä ottelussa.
Déroulède oli jäänyt vähäksi aikaa yksikseen pelipöydän luo, jolla niistämättömät kynttilät alkoivat kynttiläjaloissa savuta. Tapausten äkillisestä käänteestä oli hän noussut pystyyn verrattain hämillään. Hänen tummat, levottomat silmänsä katselivat hetken huonetta, niinkuin ne olisivat tahtoneet pian löytää ystävän.
Mutta missä kreivi oli kotiutunut oikeuksiensa perustalla, sinne Déroulède oli saanut pääsyn rikkautensa vuoksi. Hänellä oli paljon tuttavia ja mielistelijöitä, mutta hyvin vähän ystäviä.
Ensi kerran hän tunsi sen. Kaikki läsnäolijat varmaankin tiesivät ja käsittivät, ettei hän ollut tahallaan riitaa halunnut ja että hän oli koko ajan käyttäytynyt gentlemanin tavoin, mutta kun päätös oli tehtävä, kukaan ei ilmoittautunut hänen puolustajakseen.
»Herra, valitsisitteko todistajanne muodon vuoksi?»
Kysyjä oli nuori markiisi de Villefranche. Hän puhui hiukan ylimielisesti ja ivallisen armollisesti rikkaalle nousukkaalle, jolla oli kunnia päästä miekan mittelyyn Ranskan ylhäisöön kuuluvan herran kanssa.
»Herra Markiisi, pyytäisin teitä valitsemaan puolestani. Nähkääs, minulla ei ole Pariisissa ystäviä.»