Äänekkäät kiroukset ja tuhahdettu mutina täyttävät läpeensä savuisen ilman.
Ranskan kansa aseissa hirmuvaltaa vastaan taivuttaa leveää selkäänsä rikollisimmalle, rajattomimmalle ja petomaisimmalle orjuuttamiselle, jota ihmiskunta on milloinkaan harjoittanut.
Keskiaikainen kristillisyyskään ei uskaltanut koskaan käyttää sellaista oppinsa summittaista pakottamista kuin tämä vapauden ja veljeyden laki.
Merlinin »epäiltyjen laki» oli juuri laadittu. Siitä lähtien täytyi kaikkien Ranskan kansalaisten huolehtia sanoistaan, katseistaan ja liikkeistään, muutoin saattoi joutua epäillyksi. Mistä — tasavallanko, kansanko kavaltamisesta? Ei, pahemmasta, joutumasta epäillyksi siitä, että epäili vapauden suurta aikakautta.
Sentähden pajoissa ja teltanvalmistajien parissa hetken laiminlyönti ja huolimaton työskentely saattoi johtaa seuraavana päivänä lyhyeen tutkimukseen ja välttämättömälle giljotiinille. Laiminlyönti on tasavallan parhaiden harrastusten kavallusta.
Blakeney vei Anne Mien sitä näkemästä. Huutavat savutorvet pelottivat häntä. Blakeney johdatti hänet Pyhän Mikaelin torille, joelle päin. Siellä oli rauhallisempaa.
»Kuinka kauheita heistä on tullutkaan», sanoi hän väristen, »minäkin voin muistaa heidät aivan erilaisina.»
Joen varrella sijaitsevat talot olivat muutetut sairaaloiksi, valmiina suurta piiritystä varten. Muutamia satoja metriä alempana kohosi kansanvaltuutettu Déroulèden lahjoittama uusi lasien sairaala valkeana, puhtaana ja kodikkaana likaisten rakennusten keskeltä.
»Luullakseni on parasta, ettemme istuudu», lausui Blakeney, »ja viisainta että laskette päähineenne kasvoiltanne.»
Hän ei näyttänyt pelkäävän omasta puolestaan; hänestä sanottiin, että hänen elämänsä oli noiduttu, ja siitä asti kun amiraali Hood oli pystyttänyt lippunsa Toulonin asevaraston katolle, pelättiin englantilaisia enemmän kuin koskaan ennen, ja Tulipunaista neilikkaa vihattiin enemmän kuin ketään muuta.