»Te halusitte puhua kanssani Paul Déroulèdesta», sanoi hän ystävällisesti huomatessaan, että nuori tyttö teki epätoivoisia yrityksiä keventääkseen nuorta sydäntään. »Niinkuin tiedätte, hän on ystäväni.»
»Niin, senpätähden toivoinkin saavani kysyä teiltä muutamaa asiaa», vastasi Anne Mie.
»Mitä sitten?»
»Kuka Juliette de Marny on, ja minkätähden pyrki hän Paulin kotiin?»
»Pyrkikö hän?»
»Kyllä, näin tapauksen parvekkeelta. Silloin se ei näyttänyt minusta ilveilyiltä. Luulin häntä vain hiukan tylsistyneeksi ja tyhmänrohkeaksi. Mutta olen miettinyt asiaa. Hän ärsytti tahallaan katuyleisöä saapuessaan Déroulèden ovelle. Hänen tarkoituksensa oli vedota Déroulèden ritarillisuuteen, ja sentähden hän huusi apua tietäen sitä Déroulèdelta saavansa.»
Unohtaen ujoutensa ja vaatimattomuutensa puhui Anne Mie nopeaan ja kiihtyneesti. Blakeneyn täytyi keskeyttää hänen kiihkonsa, jota joutilaat ja epämiellyttävät kansalaiset olisivat voineet pitää »epäiltävänä».
»No, entä sitten?» kysyi Blakeney, sillä nuori tyttö keskeytti puheensa niinkuin olisi hävennyt kiihkoansa.
»Ja nyt hän oleskelee talossa edelleen päivästä toiseen», jatkoi Anne Mie hiljempää, vaikkeikaan kiihkottomasti. »Minkätähden hän ei poistu? Ranska ei tarjoa hänelle turvapaikkaa. Hän kuuluu enin vihattuun kansanluokkaan — vanhan hallituksen rikkaisiin joutilasylimyksiin. Paul on monta kertaa ehdottanut hänen siirtymistään Englantiin. Rouva Déroulède, joka on itse enkeli, rakastaa häntä eikä tahtoisi hänestä erota, mutta viisaampaa olisi hänen lähteä, ja kuitenkin hän vain viivyttelee. Minkätähden?»
»Luultavasti sentähden —»