Kiiruhtaen häh juoksi portaita alas ja niin vikkelästi kuin suinkin työnsi syrjään katuoven raskaat salvat ja pujahti kadulle.
Kaupunki alkoi jo herätä. Ei ollut aikaa nukkua, paljon oli tekemistä uhatun tasavallan turvallisuuden säilyttämiseksi. Suunnaten askeleensa virtaan päin kohtasi Juliette työmiesjoukon, jota Ranska käytti puolustuksekseen.
Hänen takanaan Luxembourgin puistossa ja pitkin koko vastakkaista joenrantaa olivat sulatot jo käynnissä ja sepät pyssyjä takomassa.
Joka askeleella tapasi Juliette hirsipuun tapaisiin pylväisiin naulattuja isoja julistuksia, jotka ilmoittivat ohikulkeville kansalaisille, että Ranskan kansa on valveilla ja aseissa.
Aivan vastapäätä Place de l’Institutia kääntyy hitaasti kaupungin keskustaa kohden jono torivaunuja vihanneksia ja hedelmiä täynnä. Kussakin on pieni kolmivärinen lippu ja tangon päässä peitsi ja vapauden lakki.
Toripuutarhurit ovat hyviä isänmaanystäviä, sillä he tulevat joka päivä ruokkimaan Pariisin nälkäistä roskajoukkoa muutamilla vetisillä perunakourallisilla ja kurjilla madonsyömillä kaalinkuvuilla, joita veljellinen vallankumous vielä sallii heidän esteettömästä kasvattaa.
Kaikki näyttävät olevan kiireissään varhaisena aamuna; ihmisten surmaaminen alkaa vasta myöhemmin päivällä.
Sillä hetkellä Juliette pääsee etenemään kenenkään ahdistelematta. Pääasiallisesti naiset ja lapset kiiruhtivat Tuilerien suunnattomia leirejä kohden, joissa kaiken päivää valmistetaan liinanöyhtä, siteitä ja vaatteita sotilaille.
Kaikkien talojen seiniä peittivät suuret isänmaalliset tunnuslauseet:
»Liberté, Egalité, Fraternité, sinon La Mort.» [Vapaus, tasa-arvoisuus,
veljeys tai kuolema.] Toisissa julistuksissa oli valtiollinen sävy: »La
Republique une et indivisible.» [Yksi ja jakamaton tasavalta.]
Mutta Louvren — entisten hallitsijain suuren palatsin, jossa kuningas Aurinko piti hovia ja liehitteli Ranskan kauneimpia naisia — seinälle uusi ja mahtava vallankumous oli kiinnittänyt viimeisen määräyksensä.