Milloinkaan eivät uutiset olleet levinneet niin nopeasti kuin nyt nämä Jánkon tuomat. Keményn András aikoi mennä naimisiin! Vai sellainen olikin hänen surunsa ja vaiteliaisuutensa syy. Nyt muuttuisi kaikki jälleen hyväksi! Hän palaisi heidän luokseen yhtä iloisena kuin ennenkin, lopettaisi vierailunsa linnassa eikä kuuntelisi enää kreivin houkutuksia. Nyt hän saisi oman lemmityn, jonka kanssa hän voi tanssia. Kauan eläköön Keményn András!
»Jánko, miksi et puhu etkä juo? Juo nyt ja ilmoita meille tuon onnellisen tytön nimi, joka saa jakaa Kisfalun rahat Andráksen kanssa ja saa vielä parhaimman miehen kaupan päälliseksi».
Mutta Jánko ei halunnut puhua, ennenkuin kaikki jälleen vaikenisivat. Miehet kokoutuivat hänen ympärilleen kuulemaan noita suuria uutisia, ja ravintolan ikkunoista tuijotti uteliaita silmäparia sisälle. Sisällä oleva levoton joukko odotti kiihkeästi.
»Keményn András Kisfalusta aikoo naida Bideskuty’n jalosukuisen neidin»!
Tuntui kuin salama olisi iskenyt taivaasta jyrähtäen kylän keskelle. Kuolettava hiljaisuus seurasi tätä erinomaista uutista, ja Jánko joi viiniään syvin kulauksin, sillä uutisen kertominen oli ruvennut häntä janottamaan.
Sitten alkoi kuulua kysymyksiä, huudahtuksia ja epäluulon ilmauksia sekä oikealta että vasemmalta kuin kiihtyvän myrskyn kohinaa.
»Mahdotonta!»
»Jánko, valehtelet!»
»Huhtikuun ensimmäinen päivä oli jo aikoja sitten».
»Keményn Andrásko»?