»Oikein, Jánko»!
»Eläköön Jánko»!
Jánko nostettiin suurelle tyhjälle laatikolle seisomaan. Hän oli täydellisesti tietoinen omasta merkityksestään ja uutisiensa ihmeellisyydestä. Hän näki tuosta korkeudesta kaikki nuo häneen päin kääntyneet kiihkeät kasvot. Kuivattuaan suunsa hihallaan valmistautui hän puhumaan mielenkiintoisesti ja lumoavasti. Mutta juuri kun hän oli aloittamaisillaan, näki hän päitten yli isä Ambrosiuksen tulevan häntä kohti, ja hän ajatteli, ettei hänen asentonsa laatikon kannella ollut kyllin arvokas, ja otaksui, että pappi kertoo kreiville, miten hänen luotettu palvelijansa levittää juoruja kylään, jolloin kreivi ehkä suuttuu. Senvuoksi laskeutui Jánko varovaisuuden vuoksi maahan silloin kun isä Ambrosius tunkeutui joukon läpi.
»Lapseni, näytätte kaikki kovin kiihtyneiltä», sanoi hän. »Minkä vuoksi»?
»Keményn András, isä».
»Senvuoksiko siis? Jánko on luultavasti kertonut jo uutisen ja nyt haluatte kuulla yksityiskohdat. Niin, lapseni, ne on kyllä pian kerrottu. Kaikkihan te tunnette Andráksen, jonka sydän on yhtä kiiltävä kuin hänen kultansa, ja jonka anteliaisuus on yhtä suuri kuin hänen rikkautensakin. Onko teidän joukossanne ainoatakaan, joka ei viime kymmenen vuoden kuluessa ollessaan puutteessa ole saanut Andrákselta toivomaansa apua ja kymmenen kertaa enemmän ystävyyttä ja myötätuntoa kuin hän on osannut odottaakaan»?
»Ei ole! Eläköön Keményn András! Meidän Andráksemme»! kuului kaikilta suunnilta, heikompaan sukupuoleen kuuluvien kohottaessa esiliinansa kosteille silmilleen.
»No niin, lapseni, silloin kai olette samaa mieltä kuin minäkin, että niin hyvä mies kuin András, joka elää herramme Jeesuksen Kristuksen määräysten mukaan ja opettaa meitäkin rakastamaan ja auttamaan toisiamme, on niin arvokas, että hän ansaitsee saada vaimokseen jalosukuisen neitosen. Keményn András on kosinut Bideskuty’n nuorta neitoa, ja tämän vanhemmat ovat suostuneet antamaan tytön hänelle».
»Rakastaako Ilonka häntä»? kysyivät myötätuntoisesti kuulijoiden joukossa olevat naiset, joiden silmät olivat kyynelistä kosteat.
»Jalo neito täyttää kyllä vaimon velvollisuudet ja rakastaa miestään», vastasi vanha pappi varovaisesti. »Nyt voitte palata jälleen kotiinne ja töihinne, ja kun András seuraavan kerran tulee tänne kylään, voitte toivottaa onnea hänen tulevalle avioliitolleen».